Most Sexiest Music

RIP

2010-04-20T08:45:00.000+03:00

Se on loppu ny.

Uusi blogi osoitteessa: http://yallears.blogspot.com

Siellä jatkuu sama meno.

The End + Kuka helkkari on Dustin N'Guyen?

2010-04-12T00:00:00.002+03:00

Kiitän, etten ole pahemmin saanut kirjoittamattomuusvalitteluja. Tunteet viime aikoina musiikkia kohtaan ovat hehkuneet sekä vihaa että rakkautta, mutta niiden vuodatus tänne on jäänyt kortille ajan takia. Muutto, koulun vaihto, kämppisongelmat, kaupungin vaihto, työnhaku, ennakkotehtävät, unelmaduunin löytäminen, kaupungin vaihtamattomuus, omaisuudesta eroon hankkiutuminen (Kyttälän kirppiksellä 14. päivä alkaen paljon bändipaitoja yms.), kämpän etsintä, kesäsuunnitelmat ja muut ovat aiheuttaneet päänvaivaa, mutta hengissä siis vielä olen, ja probleematkin alkavat olla ratkaistuja.

Vaan tämä lienee silti tämän blogin loppu, sillä uusi on vanhan surma, ja pistän uuden musablogin pystyyn heti kun ulkoasu on valmis. Tähän on monta syytä, mutta huomasin esimerkiksi datan häviävän välillä bittiavaruuteen 'epäilyttävän' otsikon vuoksi. Googlellahan on muuten sellaisia random-sääntöjä ettei sähköpostiosoite voi sisältää sanaa 'shit', mikä tuotti aikanaan vaikeuksia fashitionin rekisteröimiseen. Most Sexiest Musicin piti muutenkin olla vain tilapäinen nimi, mutta maailman huonoimpana otsikoijana se jäi jumittamaan turhan pitkäksi aikaa.

Uuden osoitteen ja nimen paljastan täällä, kun kaikki on valmista. Pähkäilin suomenkielistä nimeä kuukausia, mutta luvassa on taas englantia, koska kotimaiset ehdotukset olivat mm. seuraavanlaisia: diskobussi, bailu(bala)laika, sinkkisinkki, matkalla maailman ääniin, instrumentalium, indiekantele ja kaikkea muuta yhtä avutonta... harmi että oon hukannut jonnekin sen ideapaperin, koska noi oli parhaimmasta päästä...

Vaikka jotain uuttakin on mielessä, sisältö tulee pysymään samanlaisena, koska musiikkimakunihan ei ole mihinkään muuttunut. Kirjoitustahdin yritän nostaa takaisin päivittäiseen, kunhan saan uutukaisen ensin ilmoille. Banneria vaille valmista, eli pian pian!

Ettei mee pelkäks blogijauhannaks, on mulla jotain jaettavaakin.

1. Huomasinpa tossa, että Stockmannin Hulluilta päiviltä saa keskiviikosta alkaen Sennheiserin erinomaisia CX300-II tulppakuulokkeita hintaan 35 euroa. Jos kuulokkeet menee rikki kuukauden välein, ne tuntuu inhottavalta päässä, niitä on vaikea laittaa korville, taustamelu häiritsee, ne päässä ei voi nukkua, näytät dorkalta ne korvilla, bassot on heikot tai muuta skeidaa, niin kandee harkita. Mun ikuiset ongelmat matkaäänentoiston kanssa loppuivat tuttavuuteemme. Aiemmin tuli kokeiltua melkein kaikki Kossit ja muut läpi, mutta nää on parhaat. Normaalisti maksaa Stockalla pari kymppiä enemmän. Kahden vuoden takuu.

2. Viime aikojen lempparibiisi:

Kavinsky - Nightcall (feat. Lovefoxxx) (Dustin N'Guyen Remix)

Kavinskyn ja CSS:n vokalistin Lovefoxxxin alkuperäinenkin versio on ihan loistava, mutta esittelyssä remix sen mystisen tekijän takia. 'Oikea' Dustin Nguyen on vietnamilainen näyttelijä, mutta nimivarkaan Dustin N'Guyenin identiteetistä löytyy muutamaakin erilaista 'varmaa' tietoa: kyseessä väitetään olevan joko Justicen Xavier de Rosnay tai Daft Punkin Guy-Manuel de Homem-Christo. Jälkimmäinen on tuottanut Kavinskyn uuden Nightcall ep:n, ja toisaalta soundien ja syntyperän perusteella on ihan perusteltua epäillä kyseessä olevan de Rosnayn. Niinköhän meillä on taas uusi iamamiwhoami pohdiskeltavana.

3. LCD Soundsystem tulee kuin tuleekin Flow'hun! Vielä kun M.I.A. saatais, niin hyppisin kattoon, mutta oon kuullut puhetta vain eräästä toisesta nimekkäästä naisartistista.

Melt!in ohjelmisto täydentyi

2010-03-25T14:41:00.003+02:00

16.-18.7.2010 järjestettävät festivaalit lisäsivät tänään päät pudottavia bändejä ohjelmistoonsa. Ilosaari kiinnitti mm. Faith No Moren ja Biffy Clyron, mutta kuten on ennenkin ollut puhetta, aion suunnata silloin Saksaan, kolmansilletoista Melt! Festivaleille. Vielä puuttuu ainakin parisen kymmentä esiintyjää, mutta tämän päivän isohko bändilista teki sellaisen vaikutuksen, että lippu on poistettava ihan pian.

1000 Robota | The Big Pink | Bonaparte | Danger (live) | Darwin Deez | Delphic | Dirty Projectors | Douster | Edu K | Friendly Fires | Goldfrapp | Daniel Haaksman | Health | Hercules And Love Affair | Holy Ghost | Hurts | Jamie T | Johnossi | Kele | Kings Of Convenience | Kode 9 vs. Martyn | Jamie Lidell | Midlake | Miike Snow | Ewan Pearson | Shout Out Louds | Skate | Tiefschwarz | Tommie Sunshine | Tiga | Martina Topley-Bird | Yeasayer

Joukossa on muutamia tuttuja naamoja jo viime vuodelta. Delphic oli korvaamassa perunutta muistaakseni Foalsia (joka on myös tulossa tänä vuonna), Miike Snow esiintyi tuolloin kykyteltassa, missä nähtiin mm. LCMDF ja La Roux. Tiga heitti tulisen dj-keikan Oasiksen kanssa samaan aikaan. Tänä vuonna Bonaparte heittää myös oman keikan (aiemminhan varmistui yhteisshow Modeselektorin kanssa), ja kuulopuheiden mukaan villitsi myös viime vuonna. Mitä olisikaan Melt! ilman Erlend Øyea? Viime vuonna kahdesti lavalla nähty norjalainen tuo tänä vuonna mukanaan bänditoverit Kings of Conveniencesta. Bloc Partysta tuttu Kele taas esittelee eksklusiivisesti sooloprokkiksensa. Myös pari vuotta sitten perunut Hercules and Love Affair on jälleen listalla!

Eniten tällä hetkellä lämmittää mieltä newyorkilainen Darwin Deez, joka on vain kerrassaan mahtava, ja jota toivoinkin jonnekin festarille saapuvaksi. Niin, ja väsäilee kerta kaikkiaan mielettömiä musiikkivideoita...

(Sori näin iso video. Muutan sen pienemmäki, kun YouTube alkaa taas toimia...)

Jälkimmäisessähän musiikki ei ole omaa vaan lainattu Passion Pitiltä. Darwin Deez ei kuitenkaan sille kalpene musiikillisesti, tsekatkaapa esim: http://www.youtube.com/watch?v=AOKOUGalxek.

Innostuspuuskani ehdoton kakkonen on Yeasayer. Vaikka sekin on käyty aiemmin katsomassa, uusin albumi Odd Blood saattaa hyvinkin olla tämän vuoden lempparilevyni. Tai ainakin TOP 3:ssa se huitelee. Jos joku ei ole vielä tarkastanut uutta ONE-videota, olisi nyt syytä. Se ainakin vetelee ykkösenä vuoden parhaissa musiikkivideoissa, sillä Klaani (The Tribe) meets nu-rave meets outoilu meets futurismi meets viileet jäbät meets mutaatiot meets warehouse partyt jne. -tunnelma ei voi olla vakuuttamatta.

Yeasayer "ONE" By: Radical Friend from ODDBLOOD on Vimeo.

Kolmanneksi ehdottomasti tsekattavaksi nostaisin Friendly Firesin jo pelkästään sen takia että vokalisti Ed Macfarlanella on maailman autenttisimmat tanssiliikkeet. Niin, ja kyllähän noi loputkin esiintyjät passaa katsella.....

Jamaica - I Think I Like U 2

2010-03-22T17:52:00.001+02:00

Tiedän, että edellisestä Jamaica-postauksesta ei ole vielä pitkä aika, mutta etukäteen hehkuttamani So Me:n ohjaama musiikkivideo bändin ensisingleen on nyt netissä, ja se on aivan mahtava. Nokkela, hauska, itseironinen mutta silti mahdollinen:

JAMAICA - I Think I Like U2
Uploaded by Cooperative-Music. - Watch more music videos, in HD!

Taidan kokeilla, kuinka monta kertaa putkeen tämän voi katsoa kyllästymättä.

Toiveita illan dj-kaksikolle

2010-03-20T18:24:00.000+02:00

En oikein edes muista, koska olisin viettänyt viimeksi viikonloppua Tampereella. Tänään piti olla luokkakokous, joka sitten eilen siirtyikin toukokuulle, ja yhtäkkiä iltaohjelmakin on vapaa. Tänään ei sopivasti ole oikein juuri mitään muuta kuin Big Pop, joten tanssilattia ja muistojen verestäminen kutsuvat. Viime aikoina, on muutenkin tanssimusiikki kiinnostanut taas asteen verran enemmän, ja mikäli kellään on yhtään samankaltaisia suunnitelmia, tässä hyviä ehdotuksia tanssifiiliksen nostattamiseksi.

Viimeisen viikon lempparibiisi:

Crookersin uusi levy on muutenkin aika hyvää kamaa. Nimekkäät vierailijat tekevät hienoa työtä ja rakastettavia biisejä löytyy useampia. Tempo on yllättävänkin hidas eivätkä biisit välttämättä vedä tanssilattialle, mutta tällaisenaan sopivat varmasti etkoille. Suuri osa kuulostaa erittäin remix-kelpoisilta, että eiköhän sitä voi pian mennä toivomaan reividiskoissa muuta kuin sitä AC/DC remixiä.

Tälle päivälle osui myös muutamat synttärijuhlat, joiden parissa etkoilla. Luvassa siis paljon ystäviä, joka sopiikin hyvin toiseen viime aikojen lempibiisiin:

Veikkaan yhdeks tän vuoden onnistujaksi Fenech-Soleria. Kaikki brittikolmikon biisit eivät ole mitään automaattisia hittejä vielä, mutta rakennuspalikat on ainakin valittu hyvin. Esimerkiksi seuraavasta biisistä tihkuu jonkinlainen Calvin Harrisin, Cut Copyn ja Delphicin sekoitus:

Viime diskoilusta on niin pitkä aika, että oletettavasti illan venyessä ja pilkun lähestyessä ilta tuntuu päättyvän liian lyhyeen, mistä taas yks aika kiva kappale vois kertoa kertosäkeessään:
Let's Go Together by Gamble and Burke
I don’t wanna say goodbye, the night is young we’re all having fun, don’t really wanna go jne.

Hyvää loppuviikonloppua kaikille!

Roskilde Festival -infopaketti

2010-03-17T16:22:00.004+02:00

Pari päivää sitten minulta toivottiin Roskilde-vinkkejä ja infopakettia festivaalista. Teinkin sen ihan mielelläni, koska kesäinnostus pukkaa päälle jo tässä vaiheessa... Vaikka en olekaan vielä lippua ostanut tai matkoja varaillut. Kokosin tähän kaikki vinkit, jotka tulivat ensi-istumalta mieleeni. Jos jotain tärkeää on unohtunut, päivitän sen tähän samaan tekstiin myöhemmin punaisella värillä. Jos jotain kysyttävää jää, vastailen mielelläni.

Mistä lippu?

Lippupalvelu 225 € +palvelumaksut

Tiketti 229 € + palvelumaksut

Elmu 225€ + palvelu- ja toimitusmaksut
(Elmun pakettimatkat sisältävät festarilipun)

Koska Tanskaan?
Festivaali järjestetään 26.6.-5.7.2010. Varsinainen festivaali on torstaista sunnuntaihin 1.-4. heinäkuuta, mutta leirintäalue aukeaa tänä vuonna jo lauantaina 26.6. klo 18. Aiempina vuosina leirintä on auennut festivaalia edeltävänä sunnuntaina, ja telttapaikat on täytetty usein jo iltaan mennessä. Hyviä pienempiä pohjoismaalaisia bändejä esiintyy sunnuntaista keskiviikkoon asti. Etenkin jos olet lähdössä matkaan useamman teltan voimin, on sitä tärkeämpää saapua niin aikaisin kuin voit. Keskiviikkona ja torstaina festivaalin alkaessa telttapaikkoja löytyy enää vain yksittäisille teltoille sieltä täältä. Leirintäalue suljetaan maanantaina 5.7. klo 14 paikallista aikaa.

Miten Tanskaan?

Vaihtoehtoja on useita. Varsinaisia Roskilde-matkoja järjestää ainakin Elmu. Aikaisempina vuosina järjestämässä ovat olleet myös Jookoskookos ja Aseistakieltäytyjäliitto. Kokemuksia seuramatkoista minulla on AKL:n osalta vuosilta 06-08, mutta viime vuonna moista ei järjestetty. Tämän vuoden kohtalo on vielä epäselvä. Vuonna 2008 edestakainen bussimatka Helsingistä tai Turusta Roskilden leirinnän länsiportille ja takaisin maksoi 130 euroa, ja sisälsi bussimatkan lisäksi hytit laivalla, hauskat reissutoverit ja matkanjohtajat sekä maanantain mittaisen pysähtymisen Kööpenhaminassa.

Lentämällä pääsee Köpikseen, ja Kööpenhaminasta Roskildeen junalla. Roskilden kaupungin asemalta lähtee junia perille festarialueelle asti.

Viime vuonna matkani meni näin: Helsingistä junalla Turkuun, Turusta laivalla Tukholmaan ja Tukholmasta SweBussilla Roskiden leirinnän itäiselle portille. Bussimatka maksoi noin viikkoa ennen festaria 60 euroa/ suunta, mutta huhut kertovat kevättarjouksista, jotka olivat puolet halvempia. Bussi lähti Tukholman bussiterminaalista yöllä ja oli perillä Roskilden leirinnässä varhain aamulla. Paluulipun ostin festivaaleilta viimeisenä päivänä samaan hintaan. Busseja lähti niin paljon kuin kysyntää oli.

Missä majoittua?

Leirintäalueella, joka on aivan festivaalialueessa kiinni. Leirinnän kaukaisin kohta tosin on pitkän matkan päässä, sillä alue on valtava. Majoittuminen leirintäalueella ei maksa lisämaksuja, vaan sisältyy festarilipun hintaan. Festarilippu vaihdetaan rannekkeeksi leirinnän portilla. Samalla saat ilmaisen paperisen Roskilde-vihon, josta löytyy kaikki tarvitsemasi informaatio sekä bändiaikataulut. Jos vihkosesi hukkuvat, voit ostaa uudet tilalle.

Leirintäalue on myös vaikein asia huomioida ennakkoon. Se muuttuu joka vuosi, ja vapaat paikat viedään yhä aiemmin. Vaikka perkeleen iso leirintä täyttyykin ensimmäisen päivän aikana, en ole koskaan kuullut että kukaan olisi jäänyt ilman telttapaikkaa. Etenkin viime vuosi oli ongelmallinen telttapaikkojen suhteen, sillä viimeisen viikon aikana lippuja festareile myytiin kymmeniä tuhansia eivätkä järjestäjät olleet varautunut niin suureen yleisömäärään. Itse olen saapunut festivaaleille joka vuosi tiistaiaamuna. Koskaan ei ole ollut helppoa löytää paikkaa, mutta sellainen on lopulta löytynyt. Yleensä eniten tilaa on leirinnän kauimmassa kolkassa.

Pitkän edestakaisen kävelyn välttämiseksi, anna teltat mukaan muutamalle tyypille ja jättäkää loput vartioimaan kaikkien tavaroita. Näin muutamat pitävät silmällä koko porukan tavaroita, eikä niitä tarvitse kantaa loputtomiin. Sillä aikaa pari tyyppiä pystyttävät teltat mieleisille paikoille. Sitten takaisin tavaroiden luokse ja rinkat voi heittää sisälle valmiiksi pystytettyihin telttoihin.

Tänä vuonna leirintävinkkejä on entistä kinkkisempi antaa, sillä kaikki kuviot eivät ole aivan selvillä. Edellisinä vuosina leirintäaluetta on hajottanut iso sorakuoppa, joka tänä vuonna siirtyy juuri suosituimmille leirintäalueille, mikä aiheuttaa leirintäalueen laajentumisen muihin suuntiin/ entistä pidemmälle. (Sorakuopasta louhitaan raaka-aineita sementtiin ja betoniin, jolle Roskilde Festival ei voi mitään, koska laki määrää niin.) Alustava kartta tämän vuoden leirintäalueesta näyttää tältä. Kartalla näkyvä P-alue on havaittu hyväksi useampana vuonna, kun se on ollut käytössä.

Jotta asiat monimutkaistuisivat vielä, tänä vuonna on ensimmäistä kertaa käytössä leirintäpaikan varaus. Leirintäpaikan voivat varata lipun ostaneet, ja sen yksityiskohdat ovat vielä auki. Varausmahdollisuuden alkamisestakaan ei ole vielä tietoa. Varaus tulee olemaan voimassa vain sunnuntaihin 27.6. klo 18 asti, jonka jälkeen kaikki lunastamattomat paikat vapautuvat kaikille telttailijoille. Varausmahdollisuus ei myöskään koske kaikkia alueita leirinnässä, vaan osa jätetään täytettäväksi ensimmäiseksi saapuneille. On vielä epäselvää, säästelläänkö joitakin alueita leirinnästä avattavaksi vasta myöhemmin, esimerkiksi keskiviikkona tai torstaina.

Vielä ei voi varmaksi sanoa, miten leirintäkeskukset tulevat sijoittumaan, mutta edellisvuosina leirinnässä on ollut kaksi keskusta, läntinen ja itäinen. Molemmissa on ollut runsaasti kojuja. Ruokaa, vaatteita, viihdettä, tärkeitä palveluja jne. Leirintäalueelta löytyy myös elintarvikekauppoja ja apteekki. Leirintäalue on myös jaettu pienempiin alueisiin, jotka on nimetty kirjaimin. Jokaisen pienemmän alueen keskellä on kioski, vessat, vesipiste, latauspiste, narikka ja mahdollisesti jotain aktiviteetteja. Pienemmät alueet eli agorat ovat yleensä teemoiteltuja, ja sieltä löytyy teeman mukaista ohjelmaa. Yksi alueista on aikaisempina vuosina ollut Quiet area, jossa ei saa öisin mekastaa. (Viime vuonna tätä aluetta ei kuitenkaan ollut...) Kannattaa siis ennalta tarkastaa kartasta, minne telttansa lykkää, ettei tule yllätyksiä.

Asuntoautoilla tai -vaunuilla liikenteessä oleville on oma alueensa.

Hotelli-/ hostelli-/ B&B -vaihtoehtoja en halua suositella, koska en ole niitä itse kokeillut.

Agora P yöllä

Mitä mukaan?

Lähdetään liikkeelle perusasioista. Ota tavaraa mukaan sen verran kuin jaksat kantaa. Matka leirinnän portilta lopulliselle telttapaikalle voi olla tuskaisen pitkä. Vaikka tekisikin mieli ostaa laivalta halpoja kaljalavoja, suosittelen jättämään ne Tax Freehen mikäli on vähänkään kosteuden vaaraa. 2007 kävi meikäläiselle niin että kaljat levisivät mutaan jo reippaasti ennen telttapaikan löytämistä.

Hyödyllisiä mukaan pakattavia juttuja teltan, makuualustan ja makuupussin lisäksi:

pyyhe (leirintäalueelta löytyy useita maksullisia lämpiä ja ilmaisia kylmiä suihkuja)
uikkarit (leirintäalueella on myös pulikointiin soveltuva järvi)
taskulamppu/ telttalamppu (yöllä on pimeää)
lukko (varkaita on täälläkin, ja vaikkei lukko estäkään telttaan murtautumista, se ainakin hidastaa ja tekee rosvoamisesta epäilyttävämmän näköistä)
trangia tai kertakäyttögrillejä (teltan vieressä ei saa tehdä tulta, mutta leirintäalueella on useita aukeita paikkoja, jossa trangian yms. käyttäminen on sallittua. Lähistöllä on yleensä myös vesipisteet tiskaamisen helpottamiseksi.)
astioita, ruokailuvälineitä ja mukeja (siis ainakin siinä tapauksessa jos otat trangian)
ruokapuolesta hyväksi havaittu on: jauhekaakao/kahvi/cappuccino/maito, pussipasta, nuudelit, pussikeitot, tomaattimurska jne.
vessapaperia (vessoissa on yleensä paperitilanne ok, mutta varmuuden vuoksi...)
tarvittavat laturit (voit ladata matkapuhelimen/ akkuja leirinnässä hintaan 10 dkk per lataus)
kamera (tallenna hyvät muistosi. Roskilde on siitä harvinainen festivaali, että järkkärinkin voi viedä festivaalialueelle.)
peseytymistarvikkeet
jesari (korjaa kaiken. Tarvittaessa tekee kumisaappaista pidempivartiset tai teltan päällyskankaasta mukavan hellesuojan.)

Vaatteita pakatessa kannattaa pitää järki päässä. Yöllä on kylmä ja päivällä voi olla perhanan kuuma. Sadevaara on olemassa, jolloin kaipaat kuivaa päällesi. Valkoiset vaatteet ovat omalla vastuulla. Roskilden leirintäalueella on pesula. Roskilden festivaalialueella on myös kojuja, joista voi ostaa uskomattoman siistejä vaatteita, joten rinkkaan kannattaa ennemmin jättää tilaa kuin pakata se aivan täyteen.

Arvotavarat voi jättää leirinnässä ilmaiseksi narikkaan, kun olet muualla.

Uimarannat olivat kovassa käytössä vuonna 2009

Huomioi sää ja sen arvaamattomuus

Säätiedotuksiin ei kannata liiaksi luottaa. Jos luvataan kahden viikon sademyrksyä, ei sateelta vältytä, mutta on eteeni osunut vuosiakin, jolloin sääennusteet ovat luvanneet sadetta, jota ei koskaan ole tullut.

Mutavelliin hukkuneena ja auringonpistoksista kärsineenä, pakkaan joka vuosi mukaan vähän kaikkea. Kumisaappaat eivät paljoa paina rinkan pohjalla vaikka ei sataisikaan, mutta ne ovat parhaat ystäväsi jo pienessä sateessa. Roskilden maaperä on pelkkää hiekkaa ilman kummempia ojituksia, joten pieni sadekuurokin muovaa pelloista mutaisia hetkessä.

Toinen ääripääkin on nähty. Olen polttanut naamani ja olkapääni jo ennen teltan pystyttämistä. Eli vahvaa aurinkorasvaa mukaan! Rusketuksesta tai sen puuttesta voi murehtia myöhemminkin, mutta palaminen ei ole mukavaa festariolosuhteissa. Tämän ääripään varalta kannattaa pakata myös jokin päähine ja hengityssuoja/ huivi. Viime vuoden Roskilden jälkeen lähes kaikilla matkakumppaneillani oli keuhkoputkentulehdus kuivuuden ja ilmassa leijuneen pölyn takia.

Pakkaamisessa kannattaa muistaa, että lähes mitä vain voi ostaa Roskildesta. Roskilden kaupunkiin ei kävelymatka ole älytön ja junamatka maksaa muistaakseni n. 5e/ menopaluu. Festivaali on yksi kaupungin tulonlähteistä, joten kauppiaat täyttävät nopeasti kauppansa festarivieraiden kaipaamista asioista. Patjat, makuupussit, teltat, retkituolit, paviljongit, kumisaappaat, sadetakit, festarimuona, halpa alkoholi, isot vesikanisterit ym. on kaikki saatavilla siis läheltä.

Säästä haluaisin sanoa vielä senettä vuonna 2007, kun Roskildessa oli älyttömät tulvat ja mutapellot, onnistui minulla ja seurueellani olemaan erittäin hauskaa. Säässäkin on kyse vain sopeutumisesta, ja hyvillä perustarvikkeilla pärjää kauheissakin olosuhteissa. Lisäksi Roskilde Festival on ihmisläheinen festari, joka ääriolosuhteissa auttaa vieraitaan parhaansa mukaan. Viime vuonna hirveiden helteiden aikaan oli mahdollista jäädä festivaalialueelle erään katetun lavan alle nukkumaan, koska teltoissa oli aivan saatanan kuuma.

Kumisaappaat kuuluvat perusvarusteisiin.
Helteelläkin lätäköitä on vähintään vesipisteen luona.

Tanska vs. suomalaiset festarit

Jos rahasi loppuvat, saat nostettua rahaa suomalaisella kortillasi (ainakin Visa Electron, Mastercard, Visa) suoraan festivaalialueelta. Palvelumaksuja menee prosentuaalisesti, mutta ei paljoa. Automaateissa on oman kokemukseni pohjalta rahaa aina. Useimmissa juoma-, ruoka- ja vaatekaupoissa festarialueella toimivat myös samat kortit, mutta asioiminen on sujuvampaa käteisellä.

Tanskassa ikäraja alkoholin myymiselle on 16, Roskilden festivaalialueella 18. Jos olet aikuinen Suomen mittapuulla, sinulta ei tulla kysymään henkilöllisyystodistusta kertaakaan festivaalialueella. (Terveisin neljän vuoden kysymättömyydellä selvinnyt tyttö, jolle juuri tarjottiin lasten ruokalistaa (yläikäraja 12) ravintolassa kotikaupungissaan.) Kannattaa silti ottaa henkkarit mukaan, että pääsee ilman hämminkiä maahan ja sieltä pois.

Kaljalasisi saat kantaa minne tahansa, vaikkapa pois festareilta jos niin haluat. Roskildessa anniskelualue on koko festivaali. Saat myös ostettua kaljaa päälavan eturivistä.

Jos lempibändisi esiintyy päälavalla Orangella tai toiseksi suurimmalla lavalla Arenalla, ei sinun tarvitse jonottaa aamusta alkaen nähdäksesi bändin eturivistä. Molemmilla puolilla lavoja on portit, joista päästetään sisään tietty määrä ihmisiä. Muut jäävät näiden turva-aitojen ulkopuolelle. Suosituimmille bändeille muodostuvat omat jononsa lavojen sivuille hyvissä ajoin, mutta jonotusajat eivät veny aivan mielettömiksi, sillä loossit tyhjennetään jokaisen esiintyjän jälkeen eikä sinne voi jäädä notkumaan.

Festivaalialueella suurin osa toileteista on vesivessoja eikä bajamajoja.

Hintataso Tanskassa on aikalailla sama kuin Suomen festivaaleilla, mutta hinta-/laatusuhde festivaaliruoassa kääntyy helposti tanskalaisten eduksi. Ruoka Roskildessa on maittavaa ja suuri osa on Reilun kaupan tuotteista valmistettua

Suomen festivaaleilta tuttu panttikäytäntö on voimassa myös Roskildessa. Jokaisesta ostetusta muovimukista, viinikartongista, juomien kantotelineestä ym. saat rahaa takaisin. Pantti on kuitenkin pieni (alkaen 1 dkk eli n. 14 snt), joten ihmiset heittävät helposti tuoppinsa maahan. Tässä onkin köyhälle hyvä tienisti. Vuonna 2008 Santigoldin 35 min mittaisella keikalla poimimme ystävieni kanssa kaikki jalkoihimme heitetyt tuopit. Samalla kun Santi tykitti lavalla tienasimme pari litraa vinettoa, ihan huomaamattamme.

Festivaalialue on kaikkiin suomalaisiin festivaaleihin verrattuna valtava. Lavoja on paljon, ja myös bändejä soittaa samaan aikaan useita. Jos sinun pitää kiirehtiä Arena lavalta Odeonille tai toisin päin, varaa kävelymatkaan 15 minuuttia.

Jokaisen lavan kulmalla on iso puinen tolppa, jossa näkyy lavan päiväkohtaiset soittoaikataulut. Tolpat ovat myös erittäin hyviä kohtaamispaikkoja. (Paitsi silloin kun joku super-iso bändi on juuri lopettanut sillä lavalla.)

Arenan tolppa 2009

Roskilde Festival ei ole vain hyvää musiikkia ja kaljaa, vaan oheistekemistä löytyy vaikka kuinka paljon. Neljän vuoden aikana olen nähnyt niin luistinrataa, lihasvoimalla kulkevaa maailmanpyörää, skeittikisoja, kalastusta, talenttikisoja jne. Leirintäalueella on myös elokuvateatteri, joka näyttää laadukkaita kansainvälisiä elokuvia.

Leirinnässä sekä festivaalialueella kiertelevät joka aamu myyjät kahvikanisterit selässään, joilta voit ostaa tuoreen kahvin suoraan telttasi ovelta. Roskildessa painetaan myös omaa uutislehteä, jota voi ostaa kierteleviltä jakajilta. Useana vuonna englanninkielinen sanomalehti on ollut saatavilla, ja viime vuosi jäi toivottavasti ainoaksi poikkeukseksi tähän.

Voit viedä festivaalialueelle myös omia juomia, mikäli leikkaat pulloista suun pois. En muista, oliko pointti siinä, että astiaa ei saa kiinni, vai että siinä ei ole mitään kovaa, mutta avattu kaljatölkki kädessä et sisälle pääse. Leikatut muoviset limupullot, menukartongit ja muistaakseni viinisäiliöt (ainakin pelkät pussit) ovat tervetulleita alueelle.

Lopuksi, tanskalaiset ovat rehellisiä, mukavia ja ystävällisiä ihmisiä, jotka auttavat, jos kysyt apua. Lähes tulkoon kaikki puhuvat erinomaista englantia, eikä omilla matkoillani ole koskaan tullut lainkaan ongelmia. Kaikki tuntuu sujuvan Roskildessa rennommin ja rauhallisemmin. Ehkä siksi että festareiden tärkein sääntö on hyvinvointi ja hauskanpito turhien rajoitusten sijasta?

www.roskilde-festival.dk

1yy2aa3oo suomielektroo

2010-03-15T11:21:00.003+02:00

Toivotin viime viikolla vinyylikokoelmiini uuden tulokkaan, kun kävin poimimassa Äxästä ennalta mainitsemani Jaakko Eino Kalevin Modern Life LP:n. Satunnaisista hommista ja kokoonpanoista bongailtava Jaakko onnistui ihmetyttämään positiivisessa mielessä jo Dragon Quest esikoisellaan, joka oli lopulta aikamoinen sekametelisoppa. Vaikka suu loksahtelee auki välillä uutta levyäkin kuunnellessa, Modern Life on eheämpi paketti. Eikä siinä vielä kaikki.

Levyn yhdestätoista kappaleesta lähes kaikki ovat täyttä kultaa. Muutaman raita (Meganeganai, Who Put the Bomb) on liian vinksahtanut kokonaisuuden kannalta, mutta näistäkin jälkimmäinen on kuulostanut pyöräytys pyöräytykseltä jalometallisemmalta. Jaakko Eino Kalevi on harpannut toisella levyllään lähemmäksi muita taitavia suomielektron taikureita. Samalla omaperäisyyttä on hävitetty taivaan tuuliin, mutta pelkästä korvankääntötempusta lienee kyse, sillä tämänkin levyn punainen lanka on Jaakon tutut groovaavat synat. Parhaimman vaikutuksen tekevät Flexible Heart ja I Wanna Win, jotka molemmat voi kuunnella MySpacessa. Modern Lifen voi ostaa vinyylinä hyvistä levykaupoista tai latauksena täältä.

Alkanut viikko vaikuttaa loisteliaalta muidenkin suomalaisten taitureiden kannalta. Keskiviikkoa olen odottanut kuin kuuta nousevaa, sillä silloin kauppoihin tupsahtaa Villa Nahin esikoisalbumi Origin. Ylihuomista odotellessa ei auta kuin tyytyä MySpace-soittimen maistiaisiin ja Jori Hulkkosen erinomaisiin remixeihin.

Hyvät uutiset jatkuvat. KA SO RE:n Juuso Malinin tiedetään olleen viime aikoina kiireinen Femme en Fourrure -projektinsa kanssa, mutta nähtävästi myös KA SO RE:lta on tulossa matskua ulos lähiaikoina ("Out soon on Gaea Records"). Sitä odotellessa tuore Helsinki 78-82:n remix, joka on muuten ihan super awesome:

KA SO RE - Bunnies (Helsinki 78-82 Remix) by TOP BILLIN

Ranskan Jamaica

2010-03-11T16:19:00.001+02:00

Pari päivää erossa Internetistä, enkä olekaan enää ollenkaan ajan tasalla. Hoidetaan tärkeimmät alta pois nopeasti:
Tulee Suomeen:
Benga Goldie The Prodigy Roxy Music Skream White Lies

Tulee Jyrockiin:
Bye Bye Bicycle (SWE), Mintzkov (BE), Masquer (SWE), Circle, Terveet Kädet, Shine 2009, Echo Is Your Love, Kiki Pau, Alpo ja Tomi, TV Off, Manna, Vuk, Astrid Swan, The Souls, Cosmobile, Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen Bändi, Pyhimys, Joniveli, Kaikukasti, G-Odd, dj:t

Uusia biisejä/ maistiaisia kuultavissa:
Daft Punk Kakkmaddafakka LCD Soundsystem LCMDF MGMT Neon Indian Yes Please

...ja sitten uuden musiikin pariin. Lempifestareilleni Melt!iin varmistettiin jokunen tovi sitten kasa hienoja esiintyjiä, joiden joukossa oli myös minulle uusia tuttavuuksia. Melt!in hyvään makuun luottavaisena olen tsekkaillut vieraita nimiä, jotka ovat olleet lähes poikkeuksetta mahtavia, mistä hyvänä esimerkkinä Jamaica.

(Kuva: Amaury Choay)

Poney Poneysta Jamaicaksi muuttunut pariisilainen kundikaksikko tekee erittäin tanssilattiakelpoista elektrovaikutteista indie poppia. Päässäni on jonkinlaiset raamit ranskalaiselle musiikille, mutta pelkkää edbangeria ei Jamaica soita, vaan onnistuu kuulostamaan enemmänkin elektro-Phoenixilta. Debyyttialbumi on parhaillaan valmistelussa, ja duon taustajoukot ovat kovaa luokkaa. Tuloilla olevan esikoisvideon on ohjannut So-Me, aiemmin biisejä on tuottanut Para One, ja Justicen Xavier De Rosnay on vastuussa tulevasta albumista - samoin kuin kahdesta alla olevasta raidasta:

MySpace: http://www.myspace.com/ithinkilikejamaica

Eilen alkoi myös Tampereella Filkkarit, mutta nämä festarit taitavat jäädä osaltani lyhyiksi, kun suuntaankin jo tänään takaisin Helsinkiin. Yhden kourallisen lyhytelokuvia aion ehtiä katsomaan sitä ennen, mutta pakko myöntää, että olen enemmän innoissani huomisesta Liisa Ihmemaassa -ensi-illasta! Vaikka en ookkaan mikään Tim Burton -megafani...

Ps. Se toivottu Florence + The Machinen keikka-arvio meni Fresh from Finland -blogiin! Click!

"Parempi kuin Disco Ensemble"

2010-03-07T14:09:00.000+02:00

Mihin tahansa viime vuonna meninkin, siellä esiintyi Jaakko & Jay. Katselukertoja kertyi vuoden sisään kymmenen, ehkä enemmän ehkä vähemmän, mutta aina oli kivaa. Tänä vuonna joka paikassa tuntuisi olevan Wedding Crashers, joka saattaa vallan mainiosti olla vuoden kotimainen tulokas. Viimeisimmässä Rumbassa oli ehkä hauskin aukeaman kokoinen mainos ilmaisesta biisistä, sama kappale soi YleX:n tehobiisinä viime viikolla, keikkoja varmistuu jatkuvasti lisää ja korviin kantautuu vain ylistyssanoja.

Kravateissa ja kauluspaidoissa esiintyvät nuoret kollit voittivat siis viime vuonna kaksi arvostettua bändikilpailua: Alkupisteen sekä Äänen ja Vimman. Silloin tuomaristot painottivat puheissaan valmista pakettia ja lavaesiintymistä, eivätkä nämä vahvuudet ole kadonneet minnekään vuoden aikana.

Esimerkiksi reilu viikko sitten leikkisästi WC:ksi lyhenevä bändi lämmitteli raskaampaa progerockia edustavaa Tuvalua Tampereella, ja vaikka yleisö olikin tullut Yo-talolle pääesiintyjän levynjulkkareille, hymy ja kiinnostus hohti kymmeniltä kasvoilta myös lämppärin soittaessa. Paikalle raahaamani äiti kommentoi bändin olevan parempi kuin Disco Ensemble, verrattuna nyttemmin isosti breikanneen porilaislähtöisen pumpun alkutaipaleeseen. Vielä en osaa sanoa, olivatko äitini sanat liian isoja, mutta Tuvalu ainakin hävisi taistelun illan parhaasta esiintymisestä ja vieläpä helpohkosti.

Kuuntele Electric Butt tässä ja vieraile electricbutt.comissa ladataksesi kappaleen itsellesi ja tsekataksesi tulevat keikat!

Electric Butt by Wedding Crashers

Foals Liars

2010-03-03T17:55:00.002+02:00

Muutama uusi musiikkivideo, joissa on läsnä meri, yksinäisyys ja aukeat paikat. Viidenkirjaimen monikkobändit esittäytyvät uusine biiseineen, jotka molemmat alkavat totuttua rauhallisemmin. Näistä Foalsin Spanish Sahara tekee selkeän muutoksen totuttuun linjaan, kun Liars antaa lopulta paukkua niin kuin ennenkin.

Joko Foals on vaihtanut genreä, tai edellinen kappale on tulevan Total Life Forever levyn lopetusraita. Uusi levy tulee ulos toukokuussa.

Liarsin Scissor on ensimmäinen maistiainen ensi viikolla julkaistavalta Sisterworld-levyltä, jonka bonariremixlevyltä löytyy remixejä mm. Thom Yorken, Tunde Adebimpen, Bradford Coxin, Alan Vegan, Blonde Redheadin ja Melvinsin taiteilemina.

Sian Alice Group --> Anastacia Mouna

2010-03-03T12:47:00.001+02:00

Tänään lähdössä kuuntelemaan Florence + The Machinea loppuunmyydylle Tavastialle? Ajattelitko tulla paikalle jo lämppäriksi? Aloin kirjoittaa tekstiä Sian Alice Groupista jo kuukausi takaperin, ja unohdin sen niin pitkäksi aikaa, että lämppärikin ehti vaihtua. Sian Alice Groupin biiseissä on kuitenkin sen verran hyviä juttuja, että peruuntumisesta huolimatta sanon muutaman sanan.

Vaikka kovasti toivoinkin samaa lämppäriä kuin kiertueen Brittihaarassa (The Drums), ei Sian Alice Group olisi ollut hassumpi vaihtoehto. Se olisi ollut taas niitä lämppäreitä, joista ei ole aiemmin kuullutkaan, mutta mites kävi esimerkiksi Bloc Partya lämpänneelle entuudestaan tuntemattomalle Delphicille? Toisaalta, uusi lämppäri on varmaan entistä tuntemattomampi...

Vokalisti Sian Ahernin ympärille kietoutuvasta musiikista ensimmäisenä nousee esiin post-rock, sitten dream pop, sitten kokeellinen rock ja klassisia (proge)rokkikuvioitakin voi nuottiviivojen välistä löytää. Välillä hennot mutta määrätietoiset kappaleet muistuttavat esimerkiksi Portisheadia, mutta niin väritön skaala ei ole, että yhdellä vertauksella selviäisi. Levyjä kuunnellessa ei ole vaikeaa päätellä, miksi Sian Alice Groupin piti lämmitellä Florencea, eikä yhteneväisyydet jää pelkkiin vahvoihin naisvokalisteihin.

MySpace: http://www.myspace.com/sianalicegroup
Spotify: Sian Alice Group
www: http://www.sianalicegroup.com

Vaan tässähän tosiaan kävi niin, että bändi joutui perumaan lämmittelynsä aikatauluongelmien vuoksi, ja ennen brittisensaatiota lavalle nousee kotimainen Anastacia Mouna. Mouna vetelee pianostaan kauniita sointuja, laulu on vahvaa, biisit ihan kivoja jne. Folk-sävytteisiä laihoja yhden naisen balladeja tehdään kuitenkin niin paljon, ettei Mouna eroa niistä mitenkään. Jos Vuk iskee, suosittelen saapumaan Tavastialle ajoissa. Itse en ole vielä varma, kiinnostaako uusi lämppäri niin paljoa.

MySpace: http://www.myspace.com/anastaciamouna

PS. Koska olen näinä vuodenaikoina taipuvainen festarispekulaatioihin, haluan jakaa kanssanne mahdollisuuksia: M.I.A., Paul Weller, The XX, La Roux, LCD Soundsystem ym. esiintyvät Øyassa sekä Way Out Westissä. Molemmat festivaalit sijoittuvat Pohjoismaihin ja järjestetään samana viikonloppuna kuin Flow Festival... Flow'n ainoa 'varma' esiintyjä (Major Lazer) esiintyy myös Øyassa.

Festareita ja levyjä

2010-03-02T12:16:00.000+02:00

Tänäänkin on tapahtunut paljon. Ruisrock paljasti osan 40 vuotta täyttävän festivaalin juhlaohjelmistosta, joka ei yllättänyt. Kotimaisista ainoa esiintyjä, jota ei joka vuosi Turussa nähdä on Don Huonot, joka tekee paluun lavoille Ruisrockissa. Ulkomaisetkin jatkavat ennakoitua linjaa: The Sounds, The Ark, Billy Talent, Flogging Molly, Porcupine Tree, The Baseballs jne. Okei, muutama hyväkin kiinnitys löytyi... pystypeukku esimerkiksi Belle & Sebastianista!

Ruisrockin esiintyjät

Vaikka en aiokaan tehdä eilisen kaltaista festariesittelypostausta, on pakko mainita ulkomaan uutisistakin. Ruisrockin kanssa samana viikonloppuna järjestettävä belgialainen Rock Werchter lisäsi tänään jo ennestään huikeaan ohjelmaansa 20 uutta esiintyjiä, jotka ovat vähän eri tasoa kuin Turun tutut naamat... Editors, Phoenix, Alice in Chains, LCD Soundsystem, The XX, Empire of the Sun, Skunk Anansie jne. Ennestään Werchterissä oli kiinnitettynä mm. Pearl Jam, Muse, Faithless, Them Crooked Vultures, Rammstein, Pink ja Green Day.

Rock Werchterin esiintyjät

Ja sittenkin, meikämandoliinin mielestä parempi vaihtoehto molemmille on se Roskilde Festival, jonka esiintyjät eivät vielä ole räjäyttäneet pottia. Vaan ihmekös tuo, kun on pääesiintyjät vielä Them Crooked Vulturesia lukuunottamatta puuttuvat. Joskus ensi kuun puolivälillä voi vissiinkin odotella noin sadan esiintyjän kertavarmistusta.

Isoin huutomerkki tämän päivän kohdalla oli kuitenkin Portugal. The Manin uusi levy! American Ghetto kuulostaa ensikuunteluiden perusteella levyltä, jonka on tehnyt bändi, joka se on tehnyt. Levyltä löytyy elektronisia surinoita ja hipidihopbiittejä, mutta biisit ovat kaiken sen alla silti tosi Portugal. The Mania. Taidan nauttia bändistä enemmän perinteisempänä, joten parhaalta levyltä se ei kuulosta, mutta taas kelpo kappaleita on mukana. Ensimmäisenä joukosta kolahti 60 Years. Levyn voi ostaa täältä, ja streamata vaikka tästä:

Vaihtoehtoja Provinssirockille

2010-03-01T15:49:00.002+02:00

Kun kerran tarjosin Melt!iä Ilosaaren tilalle, lienee hyvä listata muutama vaihtoehto Provinssillekin, joka näyttää päivä päivältä huonommalta vaihtoehdolta viettää kesäkuista viikonloppua. Lopussa paljastetaan myös yksi Flow Festivaleille saapuva timanttinen akti.

Vaikka olen vuoden 2002 jälkeen jättänyt vain yhden Provinssirockin väliin, tuntuu Seinäjoelle lähteminen joka vuosi himpun verran enemmän vastenmieliseltä. Vuoden 2008 juhla-Provinssia lukuunottamatta, taso tuntuu lipuvan koko ajan lähemmäksi niitä tusinafestareita, joita Suomesta löytyy jo tarpeeksi. Tämän vuoden kattaukseen on kiinnitetty toistaiseksi kotimaisista Eläkeläiset, Lauri Tähkä & Elonkerjuu, PMMP, Viikate, Chisu, Sonata Arctica sekä Herra Ylppo & Ihmiset, eli ne samat naamat, jotka kiertävät vuodesta toiseen jokaisessa mahdollisessa tapahtumassa. Ulkkispuolikaan ei vakuuta Rammsteineineen tai Paloma Faitheineen. Toisaalta, viime vuoden Provinssi todisti, ettei hauskanpito Törnävällä vaadi välttämättä tajuntaa räjäyttäviä esiintyjiä.

Provinssirock, Seinäjoki 18.-20.6.2010 Kolmen päivän liput 110 euroa, ei sisällä leirintää

Jos todella haluaa reilulle sataselle vastinetta, järkevämmältä vaihtoehdolta tuntuisi buukata lento Saksaan. Hurricane ja Southside-festareilla on tismalleen samat esiintyjät, mutta eri puolilla maata. Hurricane järjestetään Pohjois-Saksassa Bremenin ja Hampurin välimaastossa, ja Southside nimensäkin mukaisesti etelämmässä, lähellä Sveitsin rajaa. Järkevämpi vaihtoehto suomalaisille lienee Hurricane, sillä Ryanair lentää Tampereelta Bremeniin pilkkahinnoin. Tällä hetkellä festariviikon ympärillä Ryanairin hinnat pyörivät 20-30 euron välillä /suunta + verot.

Tässä vaiheessa Hurricanen ja Southsiden ohjelma näyttää siltä, että Provinssi ei voi pistää paremmaksi:

Hurricane Festival, Eichenring, Saksa 18.-20.6.2010 Kolmen päivän liput 120 e (sisältää leirinnän)

Southside Festival, Neuhausen ob Eck, Saksa 18.-20.6.2010 Kolmen päivän liput 120 e (sisältää leirinnän)

Edelleen samana viikonloppuna järjestettäviä festareita löytyy vieläkin etelämpää. Viime viikolla julkaistiin osa Espanjan Sonar Festivalin ohjelmistosta, jonka odotin viime vuoden perusteella olevan huikea. Toistaiseksi ohjelma ei pärjää viime vuodelle, mutta The Chemical Brothers, LCD Soundsystem, Air, Aeroplane, Uffie, Hot Chip, Joy Orbison, Dizzee Rascal, Jonsí, Fuck Buttons ym. hakkaavat Rammsteinin ja muut mennen tullen.

Sonar Festival, Barcelona, Espanja 17.-19.6.2010 Kolmen päivän liput 155 e (ei sisällä majoitusta)

Pitää muistaa, että Provinssin ohjelma on vielä kesken, mutta kohtuuhintaisia vaihtoehtoja löytyy siis ympäri Eurooppaa. Vaikka Suomesta löytyy varmaankin miljoona ihmistä, jotka diggailevat raskaasta musiikista enemmän kuin minä, Ranskan Hellfestikin kuulostaa toistaiseksi paremmalta vaihtoehdolta kuin Seinäjoki. Siellä on kaikki aina Kissistä Ulveriin ja Slayerista Devin Townsendiin. Provinssi taasen on lainannut raskaamman puolen esiintyjänsä naapureiden West Coast Riotilta, ja lainannut vieläpä huonoimmasta päästä.

Mikäli koko kesän aikatauluihin mahtuu vain yksi festivaali, on tämän hetkisten ohjelmistojen perusteella pakko suositella toukokuun lopussa järjestettävää Primaveraa, jonka lineup on vain yksinkertaisesti sairas. (Pixies, Broken Social Scene, Wilco, Spoon, Pavement, Pet Shop Boys, Moderat, Built to Spill, Low, Panda Bear, Yeasayer, Beach House, The XX, Tortoise, Major Lazer, Florence + The Machine, Fake Blood, Real Estate, Joker, Delorean, Owen Pallett jne.)

Primavera Sound, Barcelona 27.-29.5.2010 Kolmen päivän liput 150 e (ei sisällä majoitusta)

Toistaiseksi ainoa lipun oston arvoinen suomalainen festivaali on Helsingissä elokuussa järjestettävä Flow Festival. Ainakin Major Lazer (Diplo ja Switch!!) on ilmoittanut MySpacessa esiintyvänsä festareilla. Ensimmäinen osa esiintyjistä julkistetaan virallisesti ensi kuussa.

40 parasta remixiä vuodelta 2009 2/2

2010-02-25T17:34:00.002+02:00

Heheh, helmikuu lähenee loppuaan ja saan viime vuoden lemppariremixit tänne vasta nyt. Turha kai selitellä, kun syyt vaihtelevat paljon hyvistä huonoihin. Sen sijaan haluaisin antaa kunniamaininnat Florence + The Machinelle ja Miike Snow'lle joiden biiseistä tehtiin eniten erinomaisia remixejä.

Arviointiperusteista sen verran että hyvässä remixissä täyttyy mun mielestä seuraavat ehdot:
Mahtava remix kuulostaa 1) mahtavalta 2) erilaiselta kuin alkuperäinen kappale 3) omaperäiseltä 4) tunnistettavalta (ainakin alkuperäisen esittäjän osalta, mieluiten myös miksaajan) 5) ja mahdollisesti vielä paremmaltakin kuin alkuperäinen kappale. Näillä ehdoilla paras remix olisi siis sairaan hyvä raita, josta tunnistaa sekä alkuperäisen biisin että remixaajan, mutta joka ei lopulta kuulosta liikaa alkuperäiseltä biisiltä, koska siinä on joku jännittävä näkökulma tai toteutustapa, joka tuo biisiin niin paljon tuoretta näkemystä, että se on alkuperäistäkin parempi.

Tittidii, olkaa hyvä. Ensimmäiseksi valitun biisin perässä se lupailtu Spotify-soittolista. Soittolistalta löytymättömien biisien nimet on maalattu punaisella.

40. Editors – Papillon (Tiësto Remix)
Ei kuulu Tiësto suosikkeihini, ja harvoin kolahtaa remixitkään. Editorsista on kuitenkin muovailtu bassorikas reivielektropläjäys, josta ei automaattisesti tunnistaisi nikkariaan.

39. Sally Shapiro – Love in July (Cfcf Remix)
Meinasi jäädä listan ulkopuolelle, koska nojaa turhankin paljon Shapiron juttuihin, mutta myönnettävähän se on että tätä remixiä on luukutettu paljon enemmän kuin alkuperäistä, ainakin näillä kulmilla.
http://hypem.com/#/track/958028/

38. Au Revoir Simone – Another Likely Story (Aeroplane Remix)
Sikäli kun pari kappaletta ylempänä toitotin myös remixaajan tunnistettavuutta, mennään tässä jo metsään. Au Revoir Simonen kyllä tunnistaa, mutta Aeroplanea on mahdoton tunnistaa. Eikä se ole automaattisesti huono juttu. Ei suositella krapuloitseville ylipirteytensä vuoksi.

37. Frankmusik – Confusion Girl (Russ Chimes Remix)
Jos tekisin itse musiikkia, tekisin varmaan jotain tän tyyppistä. Ei lisättävää.

36. Lykke Li – Dance Dance Dance (Buraka Som Sistema Remix)
Olen mahdollisesti maailman ainoa ihminen joka EI tykkää Lykke Li:stä. Buraka Som Sistema tekee siitä kuitenkin rakastettavaa lisäämällä biisiin vain vähän rytmikkyyttä.

35. The Temper Trap – Science of Fear (Hervé Dub Remix)
Ensimmäinen juttu, jonka The Temper Trapilta kuulin oli tämä remix, ja se on edelleen yksi parhaista, vaikka The Temper Trap osoittautui itsestäänkin eteläisen pallonpuoliskon Mewiksi. Hervé on siis yhtä kuin The Count, joka on Sindenin aisaparina tunnettu, ja jos yhtään tietää mistä puhun, tietää että hyvä jälki ei ole mikään ihme tältä mieheltä.

34. U2 – Get on Your Boots (Justice Remix)
Listan ensimmäinen vaan ei viimeinen U2:n biisi. Suuhun jää maku, että Justice olisi pystynyt parempaankin, mutta voitto alkuperäiseen nähden on silti kiistämättömän suuri.

33. White Lies – Farewell to the Fairground (Yuksek Remix)
Hakkaa koska vain esim Crystal Castlesin remixin White Liesista, ja yllättää, kuinka hyvin elektropauke oikeasti sopii tähän biisiin.

32. The Pains of Being Pure at Heart – Higher Than the Stars (Saint Etienne Visits Lord Spank Remix)
Liian pitkä nimi, liian hyvä biisi.

31. Calvin Harris – I’m Not Alone (Deadmau5 Remix)
Ei mitään sen kummempaa sanottavaa. I’m Not Alone huusi tällaista remixiä, eli kiitosta vaan Deadmau5.

30. Tiga – Shoes (Spencer & Hill Remix)
Spencer & Hill värittävät Tigaa värikyninään Daft Punk ja enkkuelectro.

29. WhoMadeWho – Keep Me in My Plane (Modernaire Remix)
Mikäli WhoMadeWho on vieras, suosittelen sitä kaikille The Whitest Boy Alive –faneille. Modernairen remixissä ei ole kovinkaan suurta eroa alkuperäiseen, mutta pieni hyvien juttujen korostaminen oli paikallaan.
http://hypem.com/#/track/857349/

28. Private – My Secret Lover (Diplo Remix)
Pitäähän joukosta löytyä yksi badass-raitakin, joka vetää nyrkkiraudalla naamaan heikompiaan. Remixin överimatalat bassot saattavat aiheuttaaa rytmihäiriöitä.

27. Priors – What You Need (Hey Champ Remix)
Discofunk moukaroi huonohkoa synapoppia

26. Miike Snow – Black and Blue (Caspa Remix)
Miike Snow’n kappaleiden parasta ennen -päivä tuli vastaan jo ennen vuoden loppua, mutta Caspa osasi säilöä hittiainekset kestävämmin.

25. Radiohead – Everything in Its Right Place (Gigamesh Remix)
Radioheadin biiseistä ei ole paljoa hyviä remixejä tullut vastaan. Jossain vaiheessa liikkui huhu, että yhtye veloittaa miljoona dollaria remixattavista kappaleista, mihin en kuitenkaan usko, koska bändi on sittemmin järkännyt aiheeseen liittyviä kilpailujakin. Kuten alussa määrittelin hyvän remixin, ongelmaksi saattaa koitua se, että täydellistä on vaikea parantaa. DiscoTechistä tutu Gigamesh kuitenkin tekee juuri sen.

24. Crystal Fighters – Xtatic Truth (MayBB Remix)
Hypetetyn bändin raita, jota en osannut arvostaa alkuperäisenä, mutta josta MayBB loihti ei-yhtään-ärsyttävän, henkeäsalpaavan kappaleen, joka kuulostaa jo ensi kuuntelulla niin hyvältä että vetää mennessään tanssilattialle. Tämä olisi voinut olla jonain huonona musiikkivuonna heposti melkein parhaita biisejä.

23. Phoenix – Fences (Def Starr Version)
Wolfgang Amadeus Phoenix oli yksi viime vuoden parhaista levyistä, ja sen bonusmateriaalilevyltä löytyi 15 remixiä huippunimien (Passion Pit, Animal Collective, Friendly Fires, Yacht, Two Door Cinema Club jne.) tekemänä. 1/3 eli viisi kappaletta oli tehty Fencesistä, ja silti yksikään ei kuulosta niin hyvältä kuin Def Starrin versio, jota ei remixlevyltä löydy.

22. Friendly Fires – Skeleton Boy (Air France Remix)
Mitä saa kun yhdistää pari bändiä, joita on tullut fiilisteltyä uskomattoman paljon?

21. La Roux – In For the Kill (Skream’s Let’s Get Ravey Mix)
Eihän tätä voinut jättää listalta poiskaan, vaikka ei 20 parhaan päätynyt. Tää on luultavasti bailukansalle sellainen anthem, josta jengi vuoden 2009 muistaa, enkä voi itsekään sitä kieltää.

40 parasta remixiä vuodelta 2009 1/2

2010-02-25T17:33:00.000+02:00

20. Moby – Pale Horses (Apparat Remix)
Tämä kuulostaa itseasiassa juuri sellaiselta, millaiseksi voisi Apparatin Moby-version kuvitella, ainoastaan vielä hieman paremmalta. Tummanpuhuvaa minimalistista tech housea, joka on samalla yksi 2009 vuoden parhaista rauhoittumisraidoista.

19. Passion Pit – The Reeling (Sammy Bananas’ Big Choon Mix)
Tässä tiivistyy aika hyvin se soundi, joka muhun iskee kaikista eniten. Sen ytimenä taitaa olla ilmavat ja soljuvat synat. Passion Pitiä remixattiin tosi paljon edellisvuonna, mutta tama on vissiin ainoa, jossa tajuttiin tehdä jotain helium-vokaaleille. Passion Pitin levyllä se toimi, mutta sekä rauhallisimmissa että jumputtavissa versioissa ne yksinkertaisesti kuulostivat huonolta.

18. Chiddy Bang – Truth (feat. Passion Pit)
Vaikka biisi onkin Chiddy Bangin, ajattelen tän eräänlaisena remixinä Passion Pitin Better Thingsistä, koska sitä on hyödynnetty niin paljon. Passion Pitiltä päätyi näille listoille vain yksi biisi, vaikka todella kova bändi olikin viime vuonna. Chiddy Bang sai sen kuulostamaan överihyvältä, ja sikäli hauskaa että tässäkin on sämplätty biisiä, joka ei päätynyt debyytille asti.

17. Miike Snow – Animal (Mark Ronson Remix)
Tästä biisistä oli ehkä eniten kovia remixejä. Kaikki Animal-sinkun bonariremixit ovat hulluja eikä ihmekään kun taiteilijoina olivat Fred Falke, Fake Blood, Crookers, Style of Eye, Punks Jump Up ja Treasure Fingers, eli polttavan kuumia nimiä. Jos olisin halunnut tehdä listasta pidemmän, lähes kaikki nuo olisivat löytyneet alemmilta sijoilta, mutta koska en halunnut tehdä Top X Animal Remixit –listaa, listaan vain parhaimman. Mark Ronson se vaan osaa, vieläpä paljon paremmin kuin muut alansa huiput. Viime vuoden ainoa reggaeraita, joka kuulosti aidosti hyvältä.

16. The Temper Trap – Sweet Disposition (Axwell and Dirty South Remix)
Koko paketin teknoin raita, jonka sijoitus tuli lopulta yllärinä listan laatineellekin. Yleensä tän tyyppiset reiviraidat ei oikein iske, mutta Axwellin ja Dirty Southin versio on sopiva sekoitus menneiden vuosikymmenten nostalgiaa ja tämän vuosituhannen virtauksia, ja silti on kunnioitettu ihanaa Sweet Dispositionia.

15. Bat for Lashes – Daniel (Duke Dumont Remix)
Järjettömän kova alkuperäinen biisi ja remixikin on mieletön, mutta pisteitä syö tunnistettavuus. Danielissa olisi kuitenkin ollut erinomaisia juttuja, joita olisi voinut korostaa enemmän. Silti, kova raita.

14. Pet Shop Boys – Love Etc (Gui Boratto Remix)
Boratolle pisteet siitä, että Pet Shop Boysin oma ja tunnistettava soundi on jätetty rauhaan, ja silti lopputulos on huomattavasti kohennettu versio sinkkubiisistä. Eikä se tunnu läheskään yhtä pitkältä kuin oikeasti on.

13. Noah and The Whale – Blue Skies (The Twelves Remix)
Entuudestaankin erinomainen biisi kuulostaa The Twelvesin funkkipesun jälkeen maailman parhaan musikaalin ensimmäiseltä kappaleelta. Lataa biisi remix täältä.

12. Major Lazer – Zumbi (Nujax Remix)
Diplon ja Switchin Major Lazer oli ajatuksena kultaa. Debyytti ei ollutkaan sitten aivan niin jalometallia. Paras biisikin jätettiin siltä pois. Mieltä kuitekin lämmittää se, että Nujax onnistui hiomaan supertuottajien yhteistyöstä sitten pelkkää timanttia.

11. Grizzly Bear – Two Weeks (Fred Falke Remix)
Kuinka voi joku saada yksistäänkin mega-erinomaisesta biisistä vielä mahtavamman pienellä hienosäädöllä? Kuuleeko mr. Falke alkuperäisiä biisejä ensi kertaa kuunnellessaan heti, kuinka saada biiseistä vielä parempia?

10. Miami Horror – Make You Mine (Fred Falke Remix)
Vaikka Miami Horror onkin kova itsessään, Make You Mine oli turhan yksinkertaista jumputusta, josta Falke taikoi kaunista kuunneltavaa. Parhaiden piirteiden korostus kunniaan.

9. U2 – Magnificent (Fred Falke Remix)
Jep, ja kolmas Fred Falken tekemä remix putkeen, koska se mies vaan tekee virheetöntä jälkeä. Kaikki kolme kuulostavat lähes kaikki yhtä hyviltä, ja tällä kertaa arvioin nämä peruusteella, kuinka mahtavan muutoksen Falke on saanut aikaan. Alkuperäinen Magnificient oli biiseistä kehnoin, joten muutos lienee suurin.

8. Everything But The Girl – Missing (Dana Bergquist Remix)
Lähteeköhän vähän liian helposti klassikoraitojen kierrätyksestä pisteet? Ääääää, ei.

7. One EskimO – Givin’ Up (Don Diablo Remix)
Don Diablo tekee nössöstä biisistä menevän, ja nostaa samalla tuntemattoman One EskimOn ihmisten huulille. Hyvää työtä.

6. Fever Ray – If I Had a Heart (Fuck Buttons Remix)
Mallikelpoinen esitys ainakin siinä mielessä että molemmat esittäjät tunnistaa helposti, ja silti se kuulostaa paremmalta kuin tyyppien omat hommat yksinään. Välillä biisi on Fuck Buttonsia parhaimmillaan, välillä Fever Rayta parhaimmillaan.

5. Florence + The Machine – You’ve Got the Love (Steve Pitron & Max Sanna Remix)
Mulla oli äärimmäisiä vaikeuksia päättää, kuuluuko tää biisi neljänneksi vai viidenneksi. Kilpakumppanina oli toinen remix samasta biisistä. Molempia yhdistää pelkistäminen. Toisessa on tiputettu tempoa, tässä nostettu. Ja molemmat hakkaa alkuperäisen koska vaan.

4. Florence + The Machine – You’ve Got the Love (The XX Remix)
Tää toisaalta vois olla coverikin, mutta olkoon remixien joukossa, kun alkuperäistäkin biisiä on käytetty kohtuullisen paljon. Perusbändisoittimet on vaihdettu koneisiin ja Florencen ääni korvattu, osittain.

3. La Roux – In for the Kill (Skream vs. Foamo Remix)
Skreamin remixiä In for the Killistä kuuli viime vuonna joka paikassa, viikosta toiseen, ja olihan se niin kova versio että päätyi sijalle 21. tällä listalla. Ja silti Foamo pystyi muovaamaan siitä vielä paremman version.

2. Deadmau5 & Kaskade - I Remember (Caspa Remix)
Leuka tippui lattialle, kun ensimmäistä kertaa kuulin ja siellä se on edelleen. Niin monen kuukauden ja niin monen kuuntelun jälkeenkin toimii alkuperäistä paremmin. Jaetulla kakkoissijalla J Majikin ja Wickamanin versio samasta biisistä.

1. Florence + The Machine: Rabbit Heart (Raise It up) (P.E.S.T. Remix)
Ennen vuoden alkua en ollut kuullutkaan alkuperäisesittäjästä tai remixaajista, ja tässä sitä ollaan. P.E.S.T. IS THE BEST.

Ja sitten se soittolista, jota onkin jo paljon kyselty. Spotifysta ei luonnollisestikaan löydy kaikkia biisejä, joten tällä kertaa soittolistalta jäi uupumaan (60+41)-69= 32 biisiä, joista suurin osa oli remixejä. Siinä on siis sekä parhaat biisit että remixit, ja ne on keskenään kutakuinkin parhausjärjestyksessä, remixit ja alkuperäiset sekaisin. Pidemmittä puheitta, tässä se nyt on:

Most Sexiest Music: 2009 parhaat
spotify:user:foonk:playlist:7ezdCNgaUTHrg3ekvfaDAa

Heheh, seuraavaks onkin sitten levylistan vuoro... Toivottavasti ei mee ens vuoteen.

White Rabbits

2010-02-25T14:00:00.001+02:00

Eilinen jänispostaus venykin tälle päivälle, kun tuli yllättäen lähtö Yo-talolle Tuvalun ja Wedding Crashersin keikalle. Tai no yllättäen ja yllättäen, kun olihan tuokin tiedossa jo pidemmän aikaa. Tuntuu jotkut tapahtumat ja tentit ja bileet unohtuvan, kun ei ole enää paperista kalenteria käytössä. No se siitä selittelystä sitten ja korvaan tämän pistämällä tänään illalla ilmoille top 40 remixit viime vuodelta, ja Spotify-soittolistan, josta löytyy sekä parhaat biisit että remixit. VIIMEIN!

Sitä ennen vielä tän viikon jänöjusseihin, osa kaksi. Brooklyniläistynyt kuuden hengen bändi ei ole aivan niin erottuva ryhmä kuin edellinen kanibändi, mutta paikoin varsin miellyttävää kuunneltavaa. Syynsä ensirakkauteen löytyy White Rabbitsiltakin, ja se on tässä:

White Rabbits on luonnollinen jatkumo tiistain Frightened Rabbitille lähinnä siksi, että kuusikolta ilmestyi viime vuonna toinen albumi nimeltään It's Frightening. Kakkoslevyltä löytyy myös oma rakastuttajakappaleensa, Percussion Gun, joka on jollakin soittolistallain vieraillut. Heti levyn avausraitana soiva hitti vahvistaa kokemusta siitä, että loppua kohti It's Frightening lässähtää pelottavan paljon. Retrohenkinen ja rytmikäs jenkkialtsurock ei mullista maailmaa tälläkään kertaa, mutta voisi paskempiakin taustamusiikkivalintojakin tehdä. Tylsähkö levy, mutta kannattaa silti tsekata alla oleva uusi erinomainen hitti, ja levyn pari muutakin ensimmäistä raitaa. Jos Spoon, Hockey, Vampire Weekend yms maistuu, näkisin mahdollisuuden tästäkin nauttimiselle.

MySpace: http://www.myspace.com/whiterabbits
Spotify: White Rabbits – It's Frightening (2009)
Spotify: White Rabbits – Fort Nightly (2007)
www: http://whiterabbitsmusic.com/

The Winter of Mixed Drinks

2010-02-23T23:12:00.004+02:00

Bloody Mary, rommikola, punkkukola, mehukossu, long island icetea... ei vaan. Totuus on se, että harvoin juon talvellakaan muuta kuin viiniä tahi muuta pullosta suoraan juomaa, minkä varmaan paljasti jo edellinen juomalitanianikin... Otsikon mukaisesti nimetty skotlantilaisen Frightened Rabbitin kolmas lätty on kuitenkin ihana, ja lämmittää paremmin kuin mikään drinkki jopa näin kylmillä keleillä.

(Kuva: Gordon Burniston)

Fiilistelin aikanaan aivan tajuttomasti edellisen levyn The Modern Leperiä. Se tuntui jonkin aikaa parhaalta (folk)poppirokkikappaleelta, mitä maa päällään kantaa. Kiiltokuva repesi kuitenkin viime vuonna 'kildessä, kun bändi esiintyi pikkulavalla ja oli aivan paska. Edes odotukset eivät vääristäneet kokemusta, sillä silloin oli paljon muutakin venttailtavaa. Frightened Rabbit ei vain osannut lavalla. Jopa se lempparibiisi kusi. YouTubesta katsellut liveversiot alla olevasta biisistä eivät lämmitä vieläkään.

Levyllä musiikki kuitenkin toimii, myös muutkin biisit. Pettymyskokemuksen jälkeen en riemuiten odottanut uutta levyä, mutta kuinkas kävikään... Se yllätti hyvyydellään. Parhaimmat biisit eivät ehkä ole aivan yhtä instant-hittejä, mutta elävät luultavasti pidempään - ja kyllä niitä hittejäkin löytyy. Koko levy on sekä moniulotteisempi että ilmavampi, ja FR:n juttu ei perustu enää niin paljoa vokalisti Scott Hutchisonin ääneen. Vaikutteet esim. Arcade Firelta ja shoegaze-kitaroista ovat lisääntyneet ja biisit kasvavat edetessään.

Kokonaisuus on hallussa eikä yksikään kappale ole täytettä. Tämän hetken lempparina uudelta levyltä on mahtava avausraita The Things, jonka etsivä luonnollisesti löytää vaikka YouTubesta. Alla olevat videobiisit eivät ole hassumpia myöskään, etenkin Nothing Like You:ssa on aineksia seuraavaksi lemppariksi.

Tämän levyn myötä olen valmis antamaan bändille uuden mahdollisuuden, lavallakin. Suunta on oikea!

Bonarina vielä jouluaiheinen cover, jonka ovat eräät suomalaisetkin joskus äänittäneet aina sinkulle asti... Vaikka tässä pääsevätkin oikeuksiinsa taas live-vetojen epäonnistuneisuus, on versio silti mielenkiintoinen.

MySpace: http://www.myspace.com/frightenedrabbit (Edellä mainittu levy ennakkokuuntelussa!!)
Spotify: Frightened Rabbit
www: http://wearefrightenedrabbit.com/

Huomenna kirjoittelen lisää ihanista jäniksistä, joskaan en samoista. Sillä välin kandee tsekkailla vaikkapa Broken Social Scenen uus biisi, World Sick. Siitä ja tästä on tämän viikon musiikkiruokavalioni toistaiseksi koostunut.

ASADSDFDFFASFFAFF

2010-02-23T00:26:00.001+02:00

Vuoden isoin festari-ASADSDFDFFASFFAFF on tässä. Tätä paremmaksi ei voi Roskilde enää pistää. Mun mielestä. Edes Radiohead ei olisi lämmittänyt mieltäni enempää. Self-confirmed elikkäs itse varmistettu MySpacessa: Moderat soittaa Roskilde Festivaleilla 2010. Aluksi Modeselektor + Apparat Roskildessa, ja parin viikon päästä Modeselektor + Bonaparte Melt!issä. Huikeaa.

Suru ja murhe poistukoon siis heinäkuussa Tanskassa. Viime vuonnahan tosiaan lähdin abouttiarallaa juurikin vain Moderatin perässä Melt! Festivalille Saksaan. Venasin perjantaiyönä keskellä päälavan eturivissä noin tuntia ennen keikkaa. Kalusteet ja miehet ilmestyivät lavalle, mutta pöytiä vain siirrettiin syvemmälle lavalle ja lopulta kokonaan pois. Moderat ei koskaan soittanut, sillä aloittamishetkillä alkoi myös supermyrsky ja vettä satoi lavalle kaatamalla. Soittokamat kastuivat niin pahasti ettei esiintymisestä olisi tullut enää mitään. Myös kaikki muut loppuyön keikat peruuntuivat megamyrskyn vuoksi. Paras festari siitä silti tuli, mutta perjantain lempparien peruutukset jäivät kaivertamaan.

Waiting for Moderat. They never played.

Vaan nyt taas elämä hymyilee ja jessssssssss tänä vuonna näen yhden parhaista musajutuista livenä. Primaveraan menossa oleville tiedoksi, että samaisen MySpacen mukaan Moderat nähdään myös siellä.

Ilosaari vs. Melt!

2010-02-19T13:30:00.001+02:00

Jätin tarkoituksella viikko sitten kommentoimatta Ilosaarirockin esiintyjiä, sillä tiedossa oli että samaan aikaan järjestettävä Melt! Festival julkaisee tänään ensimmäisen osan omista esiintyjistään. Viime vuonna Melt! oli yksinkertaisesti siistein festarikokemus ikinä, ja päätin jo Saksassa, että mikäli festarit menevät jatkossakin päällekäin, Ilosaari saa jäädä kokematta. Nyt kun Melt!in esiintyjät ovat tulleet, on aika vertailla tämän vuoden festareita keskenään.

Kokoluokaltaan ne pyörivät samassa sarjassa. Melt!iin myytiin viime vuonna pari tuhatta lippua vähemmän kuin Ilosaareen, vaikka molemmat olivatkin loppuunmyydyt. Lippujen hinta Ilosaareen oli viime vuonna halvempi, mutta kun laskettiin leirintämaksut päälle, kustannukset nousivat samoihin. Melt!issä leirintä sisältyy lipun hintaan. Melt! kestää kolme päivää, kun Ilosaari ilman klubeja on vain kaksipäiväinen. Matkakustannukset voivat hyvinkin olla myös samanhintaiset. Ajoissa ostetut Helsinki-Berliini-lennot eivät maksa paljoakaan enemmän kun vertaa junamatkoihin Joensuuhun. Niille joille matkoista ja asumisesta ei kerry kustannuksia (eli joensuulaiset) tuskin harkitsevatkaan Melt!iä vaihtoehtona viikonlopulle Laulurinteellä.

Sitten niihin esiintyjiin. Ilosaaren julkaisemat bändit ovat ilosaarimaisia. Tämän vuoden lineup näyttää toistaiseksi lupaavalta. Ulkomaiset esiintyjät ovat hyviä buukkauksia. Jos Joensuussa tuolloin olisin, menisin ehdottomasti katsomaan Imogen Heapia, UNKLEa, DJ Shadow'ta, Rise and Fallia ja ehkä Katatoniaa, Queen Ifricaa ja Bad Religioniakin. Kotimaisista löytyy muutamia lempisuomalaisia ja niistä tsekkaisin ainakin Joensuu 1685:n, Stepan, IWATSW:n ja Ricky-Tick Big Bandin. Jäljelle jäävien keikoille sattumalta eksyminenkään ei vaikuttaisi huonolta ajanvietteeltä. Ilosaaren kohdalla usein käy kuitenkin niin, että alkoholin, kauniin sään, kymmenien kavereiden ja uusien tuttavien takia nähtyjen bändien saldo jää vähäiseksi.

Sitten se Melt!... AAAAAAAAAAAAASDASDASDSSDADDASASASDDA Ekoissa kiinnityksissä mm. kaikki ne joita toivoinkin sinne.

TWO DOOR CINEMA CLUB

THE XX

MASSIVE ATTACK

FRED FALKE live

FAKE BLOOD, CROOKERS, CHROMEO, A-TRAK

MODESELEKTOR feat. BONAPARTE

FOALS

FOUR TET

THE VERY BEST

jne.

Pitää vähän sulatella.

http://www.meltfestival.de/en

Nyt lähden Forssaan talvimökkeilemään, joten seuraavaa päivitystä voi odotella ehkä maanantaina.

Ps. Niin joo, ja se Dj Shadow'kin on Melt!issä...

Mew @ Pakkahuone, 17.2.

2010-02-18T03:08:00.001+02:00

Eilen katkaisin reilun kuukauden keikattomuusputken ja käväisin katsomassa Mew’ta Tampereen Pakkahuoneella. Luulin vierailun olleen ensimmäinen Tampereelle, mutta välispiikeistä kävi ilmi, että kovat krapulat on hankittu Kentin lämppärinä samaisessa paikassa kymmenisen vuotta sitten. Lämppärinä tällä keikalla nähtiin ruotsalaiset kaksoistytöt eli Taxi!Taxi!, joka oli kaunista mutta tylsähköä kuunneltavaa.

Mew on varmasti bändi, joka on itkettänyt kauniilla keikoillaan muitakin kuin minua. Heti keikan ensimmäisessä biisissä (Introducing Palace Players) pärähtivät sellaiset valomuurit lavan yläreunassa päälle, että kyyneleet virtaisivat vähemmästäkin. Niitä aivan saatanan kirkkaita valoja, joiden nimeä en tiedä, hyödynnettiin setissä niin paljon ettei aurinkolaseista olisi ollut haittaa. Teknisestä puolesta voisi mainita myös hyvän desibelitason ja odotettua paremmat soundit. Itse asiassa äänentoistopuoli pelasi niin hyvin että sanoista sai varmasti selvää, vaikka ei olisi kappaleita aiemmin kuullutkaan.

Keikkabändinä Mew on varma mutta ennalta-arvattava. Joskus olen jostain lukenut, että settilistat eivät yleensä vaihdu, koska taustavideot on tehty tiettyihin biiseihin - mikä kuulostaakin loogiselta selitykseltä. Niin videoiden kuin biisienkään osalta ei mitään yllättävää todistettu, mutta kylmät väristykset vavisuttivat silti tiheäänkin tahtiin. Esimerkiksi Sometimes Life Isn’t Easyn ja Saviours of Jazz Balletin aikana kylmät väreet kiersivät päälaen kautta niin, etten enää tuntenut hattua päässäni.

Settilistaltaan keikka koostui odotetusti kolmen viimeisimmän levyn biiseistä. Puolet uudelta levyltä ja toinen puolikas jaettu tasan kahden edellisen levyn kesken. Niin joo, ja kuultiinhan me yksi uusikin biisi, joka kulkee tällä hetkellä kivalla nimellä Bamse (Bear). Kuten Mew’lla yleensä, kokonaisuus loisti, ja jatkuvuus oli yhtä ihailtavaa kuin levyilläkin. Kaiken kaikkiaan hyvä keikka, ja vaikka Mew ei koskaan yllätäkään, ihan mielellään sen keikkoja kerran vuodessa katselee.

Missä mennään?

2010-02-17T12:13:00.003+02:00

Vähän vajaa kuukausi takaperin kirjoittelin mahtavien bändien matkalla olevista levyistä. Kuukausi on kulunut, ja ollaan taas vähän viisaampia niiden suhteen.

1. Portugal. The Man: American Ghetto

Uusi levy julkaistaan 2.3.2010! Se on bändin itsensä rahoittama ja sitä ei lähetetä kenellekään promona, koska P.TM haluaa antaa kaikille tilaisuuden tutustua levyyn samana päivänä. Maistiaisia ei ole jaettu, mutta ei ole maaliskuuhun pitkä aika :--)

2. Circa Survive: Blue Sky Noise

Artwork: Esao Andrews

Kolmas levy on valmis ja se on ulkona 20.4.2010! Ennakkotilaajat saavat digitaalisen version kaupan päälle viikkoa aikaisemmin.

Titttidiii, ihana maistiainen levyltä:
Get Out by circasurvive

3. Klaxonsin nimeämättömästä kakkoslevystä ei ole vieläkään annettu virallisia infoja. Bändin kotisivuilla olevan laskurin on arveltu merkitsevän päiviä studiossa, ja tänään tuli 100 täyteen. Twitterin perusteella loppusuoralla ollaan, mutta vielä ei ole valmista. Radioheadin osalta puhetta on ollut enemmän soolopuuhista, vaikka jonkun huhun mukaan seuraava levykin olisi valmis. Ken tietää?

Kahdessa ekassa on kyllä tarpeeksi odottamista nyt, jessss.

Spotify-soittolista /21

2010-02-16T22:30:00.001+02:00

Nonii, iha ekaks. Se Roskilden kiinnitys oli Them Crooked Vultures. Aika odotettavissa, mut kova kiinnitys silti - ja huomenna jatkuu. Toisekseen, tää saattaa jäädä viimeiseksi Most Sexiest Music -soittolistaksi. Ei sillä, että olisin lopettamassa soittolistojen tekemisen vaan jotain muuta.

Lo-fi, new wave, shoegaze, chillout, chillwave, pop, alt rock, downtempo, house, ysäripop, indie rock, surf, folk pop jne, ja ennen kuin tämä muuttuu Hipster Runoffin paidaksi mennään asiaan.

Most Sexiest Music /21 -Spotify-soittolista
spotify:user:foonk:playlist:7rTv9j0GOx7oGTpp90vchW
1. Sade - Soldier of Love
2. The Hundred in the Hands - Undressed in Dresden (Jacques Renault Mix) ♥
3. Donkeyboy - Ambitions
4. Lars & The Hands of Light - Me Me Me (Trentemøller Remix) ♥
5. Beach Fossils - Daydream
6. Tamaryn - Mild Confusion
7. Yeasayer - Madder Red ♥
8. Toro Y Moi - Left Alone at Night
9. The Ruby Suns - Cranberry
10. Ace of Base - All That She Wants ♥
11. Jori Hulkkonen - Re Last Year (feat. Villa Nah)
12. Uffie - MCs Can Kiss (Starkey Redid)
13. Harrys Gym - Brother ♥
14. Laura Veirs - July Flame
15. Lawrence Arabia - Apple Pie Bed
16. Ungdomskulen - Modern Drummer
17. Monsters Build Mean Robots - Psalm 57
18. Editors - You Don't Know Love (Tom Middleton Remix)
19. Massive Attack - Atlas Air ♥

Combat Rock 10 v

2010-02-16T09:58:00.000+02:00

Tätä ei saa missata:

(Anger Design)

Tätä tapahtumaa onkin odotettu jo alkuvuodesta 2008, jolloin sekä Endstand että Manifesto Jukebox lopettivat toimintansa. Saman vuoden elokuussa Endstandin MySpaceen ilmestyi tiedote, jonka mukaan viimeinen keikka soitetaan 22.5.2010 Nosturissa Combat Rock Industryn kymmenenvuotisjuhlissa. Pitkän odotuksen jälkeen viralliset infot viimein tulivat, ja juhlat varmistuivat kaksipäiväisiksi. Perjantaina Nosturissa esiintyvät Abduktio, Kakka-hätä 77 ja Deathbed. Lauantaina Endstandin lisäksi lavalle nousevat myös kuopattu Manifesto Jukebox ja Wasted.

Liput:
Perjantai 21.5. Abba, Kakkis ja Deathbed 10 e
Lauantai 22.5. Endstand, Manifesto Jukebox, Wasted 15 e
Pe + la -yhteislippu 20 e

Lippuja saa jo Combat Rock Shopista, ja Tikettiin ne tulevat perjantaina 19.2.2010 klo 9:00.

Disco Ensemblen ja Kiki Paun uudet biisit

2010-02-15T23:35:00.005+02:00

Norjaviikon jälkeen on hyvä muistutella kotimaisesta musiikista, mihin tämä maanantai tarjosikin sopivasti uutta musiikkia. Uutta matskua laitettiin nettiin sekä Disco Ensembleltä että Kiki Paulta.

Jokela 2004

Disco Ensemble - White Flag for Peace @ MySpace
Disco Ensemblen puuhat kiinnostavat, koska Viper Ethicsin aikoihin olin iso fani ja kiersin katselemassa keikkoja Tuurista Harjavaltaan jne. Back on the MF Street ep oli ehkä ensimmäinen iso pettymys. Uusi White Flag for Peace on parempi kuin ep:n biisit, mutta jos tämä on tulevan levyn paras biisi, parempi alkaa valmistautua ensimmäiseen huonoon levyyn. Vai mitä mieltä te ootte uutuusbiisistä?

Kiki Paun An Old Song ja Small Cuts @ MySpace
Kiki Pau sen sijaan lykkäsi MySpaceen peräti kaksi uutta biisiä, eli 3.3. ilmestyvältä White Mountain albumilta on nyt kuultavissa kolme kappaletta. Levyn avausraita An Old Song kuulostaa entistä klassisemmalta ja Small Cuts muistuttaa enemmän vanhempia biisejä. Molemmat on ihan kivoja ralleja, mutta ei mitään välittömiä hittejä. An Old Songin voi ladata tästä (via Glue).

Huomenna luvassa mm. uusi Spotify-soittolista ja Roskilden rock-pääesiintyjä!

Kakkmaddafakka

2010-02-14T17:50:00.000+02:00

Hei!
Niin on viikko jo vierähtänyt ja on tullut aika esitellä viimeinen norjalainen ekalta teemaviikoltani. Viimeiseksi halusin nostaa jonkun ultimate-suosikin, ja pohdiskelinkin pitkään esim. Erlend Øyen projekteja esiteltäviksi. Koska ne luultavasti ovat jo kaikkien tiedossa ja olivat ajankohtaisempia viime vuoden puolella, päädyin bändiin, joka rakastaa Erlendiä niin paljon että on tehnyt tälle biisin. Vastarakkauttakin on saatu, sillä Erlend on ilmaissut olevansa fani.

Edelleen vähän turhankin hauskasti nimetty Kakkmaddafakka, on bergeniläinen bändi, josta on ollut täällä puhetta ennenkin. Edelliset postaukset ovatkin olleet lähinnä keikkahehkutusta, joten esittelyyn lienee syytä tuttujenkin kohdalla.

Norjalaiset veijarit muistuttavat suomalaista Jaakko & Jayta siinä mielessä, että vaikka hyvä tunnelma välittyy levyltäkin, paras huumori ja energia puhkeaa kukkaan lavalla. Ne kaksi kertaa, kun olen bändin lavalla nähnyt, ovat olleet uskomattomia. Keikkakokoonpanoa on ollut vahvistamassa scattaavat (!) tanssipojat eli Kakkmaddachoir. Hyvästä energiasta ei tosin ole puutetta bändin musavideoilla tai blogivideoillakaan.

Vaikka huumorintajuinen Kakkmaddafakka onkin, huumorimusiikkia bändi ei kuitenkaan soita. Tarttuvissa biiseissä hauskuus on vain yksi lisämauste kaiken muun joukossa. Biisit eivät kaikki muistutakaan toisiaan vaan vaikutteet liikkuvat, jazzista funkiin, rockista räppiin ja discosta eurodanceen yleisilmeen ollessa silti popahtava.

Debyytti Down to Earth julkaistiin Norjassa vuonna 2007, ja jatkoa on odoteltu siitä asti. Syksymmällä ilmestyi video vielä julkaisemattomasta kappaleesta Pick Me ja uuden levyn äänitykset on saatettu loppuun viime viikkoina. Esimakua uudesta materiaalista julkaisiin myös studiovideon muodossa. Tästä vuodesta vaikuttaa tulevan kipeenhullunhyvä levyvuosi.

Pick Me:n videoon on ollut käytettävissä vähän isompi budjetti kuin aikaisemmin:

Studionäyte ilmestyi tällä viikolla:

Äh, en malta olla laittamatta vielä yhtä toistaiseksi julkaisematonta biisiä:

MySpace: http://www.myspace.com/kakkmaddafakka
YouTube: http://www.youtube.com/user/kakkmaddafakka

Ensi viikolla sitten by:Larm, ja norjatunnelmia voi varmasti seurata netin välityksellä sieltä sun täältä. Ehkä joku vuosi olen vielä itsekin mukana karkeloissa.

Harrys Gym

2010-02-13T23:54:00.000+02:00

(Kuva: Anniken C. Mohr)

Keskiviikkona Guardianin päivän bändiksi valittiin Harrys Gym. Oslolaiset ovat vierailleet myös Q:n päivän vinkkinä, ja ovatphan tulleet huomioiduksi myös muilta isoilta tahoilta (NME, MTV, Drowned in Sound jne.). Viime kesänä nuori yhtye esiityi Roskilden tiistain warmupissa. Niinköhän jäi näkemättä, vaikka oli aikataulusta ympyröitynäkin.

Jos vielä live-tarkastamiseen tarjoillaan mahdollisuus, en aio missata sitä. Mielsin Harrys Gymin pitkään nimensä perusteella joksikinperushuttuindierockiksi, mutta jopas yllätyin kun pistin Spotifyn pauhaamaan. Kuvittelemastani puhtaan miesäänen johtamasta indie rockista ollaan kaukana. Tai no, ei oikeasti edes kovin kaukana, mutta electronica, indie pop, shoegaze ja dream pop ovat osuvampia lokeroita, puhumattakaan siitä että Harrys Gymin johtavana voimana ovat korkeaääniset naisvokaalit.

Harrys Gymin saman niminen debyytti on pullollaan eteeristä, hentoa, söpöä, kaunista ja hieman surullista poppia, joka sopii näihin maisemiin erittäin hyvin. Jokainen kappale on ansainnut paikkansa levyllä, jonka kokonaisuudessakaan ei ole moittimista. Kakkoslevyn on määrä ilmestyä tänä vuonna. Suositellaan Tiger Loun ja School of Seven Bellsin faneille.

MySpace: http://www.myspace.com/harrysgym
Spotify: Harrys Gym – Harrys Gym (Kuunnelkaa ainakin kaks ekaa biisiä!)
www: http://harrys-gym.com/

...Koska vielä on viikonloppua jäljellä, haluaisin muistuttaa myös Norjan ja varmasti isommankin alueen parhaasta tanssibiisistä:

Shining

2010-02-13T22:45:00.001+02:00

Tämän nimisiä pohjoismaalaisia bändejä on kaksi. Toinen niistä on ruotsalainen metalliporukka, joka esiintyi tällä viikolla Suomessa. Tämä teksti ei käsittele sitä vaan metallia ja jazzia yhdistelevää norjalaista Shiningia.

Nykyään harvemmin kirjoittelen enää raskaammasta musiikista. Ne, jotka saavat päänsärkyä hardcore- ja/tai metallisoundeista ovat saaneet olla rauhassa. Shining onkin ensimmäinen 'uusi' rankkailujuttu, josta olen innostunut todella pitkään aikaan. Tuttavuuteni perustuu lähinnä vain uusimpaan Blackjazziksi nimettyyn albumiin. Neljään edelliseen levyyn en ole perehtynyt kovinkaan syvästi.

Blackjazzin juju onkin raskaiden kitaroiden vetämissä progejammailusessioissa, jotka muistuttavat ajoittain esimerkiksi The Mars Voltaa, astetta hardcorempana versiona tosin. Parempiakin vertailukohteita saattaisi löytyä, mutta kuten sanoin, raskaammanlainen musiikki on ollut aliedustettuna viime aikojen musiikkitarjottimellani. (Btw, jos jotain kovia uusia hardcore punk -bändejä on synnytetty parin viime vuoden sisään, vinkatkaa!)

Mistään perusmetallihommasta ei ole kyse. (Jos olisi, en täällä sitä hehkuttaisi.) Shining on aloittanut puhtaasti jazz-bändinä, ja Blackjazzin ero onkin huikea verrattuna muutamaan edelliseen levyyn (esim. Spotify: Shining – In the Kingdom of Kitsch You Will Be a Monster), jotka sisältävät reippaasti vähemmän metallisia aineksia ja keskittyvätkin enemmän avantgardeilemaan. Metallin lisääntyessä myös kokeellisuus on vähentynyt, mikä tuntuu hyvältä ratkaisulta. Enemmän äärimetallia, vähemmän ääriprogeilua, sopivassa suhteessa.

MySpace: http://www.myspace.com/shiningofficial
Spotify: Shining – Blackjazz (2010)
Spotify: Shining – Grindstone (2007)
www: http://www.shining.no/v2/

Viikon uutuusvideot

2010-02-12T16:41:00.008+02:00

Vaikka onkin Norjaviikko kesken, on pakko keskittyä yhden välipostauksen verran muillekin alueille. Tällä viikolla kun on taas putkahtanut ilmoille näkemisen ja kuulemisen arvoisia videoita ja raitoja muualtakin. Paljon hyviä juttuja.

Tittidii, erikoisen kiinnostava ja kiinnostavan erikoinen Jaakko Eino Kalevi julkaisee toisen albuminsa 10. maaliskuuta. Samaisena päivänä JEK soittaa ilmaiskeikan Helsingin Äxässä. CD-versiota albumista ei ole luvassa tälläkään kertaa, joten kuuntelumahdollisuudet rajoittuvat vinyyliin ja digitaaliseen formaattiin. Vaharunkkarina tämä tosin sopii minulle erinomaisesti. Poison on ensimmäinen lohkaisu Modern Lifelta. Se on myös ensimmäinen näkemäni JEK-musavideo. Ainakin venäläisessä aikakausilehdessä mallina kunnostautuneen ratikkakuskin ensivideon voi luultavasti bongata myös muotiblogeista, sillä siinä vilisee I Know Why No:n mallistoa.

Uusi Ismo Alanko Teholla -albumi julkaistiin keskiviikkona. Tässä sinkkubiisi Onnellisuus, jonka kertosäkeestä tulvii aikamoiset leijonakuningasvibat:

Sigur Rós ilmoitti telakoitumisestaan miltei heti kun huhut uudesta levystä valloittivat internetin. Oli tauko kuinka pitkä hyvänsä, SR-tallista kuuluu uusia ääniä aivan lähtitulevaisuudessa. Bändin keulamies Jónsi teki nimittäin sooloalbumin. Go julkaistaan huhtikuussa ja tässä levyn avausraita, Go Do.

Seuraava video tuli jo viime viikolla, mutta en ole kirjoitellut tänne aiheesta mitään. Two Door Cinema Clubin debyyttilevy Tourist History julkaistaan parin viikon päästä. Se on tähän mennessä paras levy, jota olen tänä vuonna kuullut, ja voin luvata sen löytyvän vuoden 2010 parhaiden levyjen joukosta, vaikka 2009-listakin on vielä julkaisematta. Sorit edelleen siitä, se ei jää ikuisuusprojektiksi. Hittibiisiä toisen perään:

Lupaan että Wild Beastsin We Still Got The Taste Dancin' On Our Tongues jää soimaan päähän. Ei kannata tyytyä laittamaan seuraavaa pyörimään pelkästään taustamusiikiksi, sillä video on myös aika kolee.

Rihannan Rude Boy on herättänyt huomiota, koska video muistuttaa monen mielestä M.I.A.n Boyzia, myös meitsin. Mageeta jälkeä silti, ja Rihanna on ihan törkee megahottis videolla.

Wileyn ja Emeli Sandén Never Be Your Woman taas jatkaa siitä, mihin monet ysäriklassikoita sämplänneet biisivarkaat ovat jääneet. Mulla on vähän ristiriitainen fiilis näistä kappaleista, joiden punainen lanka on vedetty jostain aiemmasta hitistä, laitettu se uudenlaiseen ympäristöön ja annettu uusi nimi. Lienee toisaalta kunnianosoitus tehdä biisi uudestaan. Eikä sillä, oon jo pitkään halunnut tanssia diskossa White Townin Your Womania, sillä se on ihan ehdoton lemppari ysäribiiseistä. No, ehkä Stardustin Music Sounds Better With You menee vielä senkin ohi. Joka tapauksessa, kyllä tää Wileyn versiokin ihanaiselta kuulostaa, enkä mussuittais yhtään mitään jos tän nimi ois esimerkiksi White Town - Your Woman (Wiley & Emeli Sandé 2010 Version).

En ole varma, tuleeko perjantain norjapostaus ajallaan, koska täytyy pian lähteä jumalan selän taakse, internetin tavoittamattomiin, eli Kissanmaalle. Jos ei tänään niin sitten huomenna kaksi.

The Samuel Jackson Five

2010-02-11T22:11:00.002+02:00

Post-rockia soittavilla bändeillä on usein joko mystisen nerokkaita tai vain äärimmäisen typeriä nimiä, mutta harvoin ne jäävät erottumatta joukosta. Useat vaikuttavat tekotaiteellisilta tai muutoin erinomaiset nimet pilaavat nokkeluutensa hölmöillä erikoiskirjoitusasuilla. The Samuel Jackson Five taas on naurattanut minua heti. Se oli tarpeeksi postrockmainen erottuakseen nimitulvasta, mutta ei pituudellaan tai kirjoitetaankaikkisanatyhteeneikäollaihantavallisia-hömpötyksellä, vaan yksinkertaisen hauskalla sanaleikillään. Se on nimi, joka naurattaa ainakin irkkaajan huumorintajua.

Kuva-arvoitus: Minkä suomalaisen bändin promokuvaa tämä muistuttaa?

Norjalaisen The Samuel Jackson Fiven sanaleikit eivät nimeen lopu. Vaikka biisit ja levyt onkin nimetty vähän enemmän genrelle tyypillisesti, huumorintajun kukkanen kukkii myös muutamilla raidoilla. Esimerkiksi Same Same, But Different -debyytiltä löytyy kappale Britney Spears 4 President. Mahtaako muuten mielikuvituksellinen nimeäminen perustella itsensä musiikin instrumentaalisuudella? Jos ei ole lyriikoita, onko verbaaliset lahjakkuudet mahdutettava muualle? Toisaalta, voihan sitä aina olla mielikuvitukseton ja tehdä Sigur Rósit (tai Apulannat) ja vain numeroida kappaleensa. Tai otsikoida kappaleen No Nameksi. Eikun, niinhän The Samuel Jackson Five on jo tehnytkin.

Ennen kuin päädytään jonnekin syvemmälle post-rockin filologiaan/ onomastiikkaan, voisin esitellä myös sitä itseensä eli musiikkia. Se on instrumentaalista jälkirokkia, kuten jo sanoinkin. Usein yhdistän post-rockin rauhalliseksi unimusiikiksi, mutta aivan sitä SJ5 ei ole. Maalailla toki tämäkin yhtye osaa, mutta järeämpiä pensseleitä käyttäen. Välillä heittäydytään enemmän progen puolelle, välillä soitetaan vain vaihtoehtoista rockmusaa, välillä jazzjammaillaan, mutta post-rockin asettamien kehyksien sisällä. SJ5:n värimaailma on syntynyt, kun on sekoitettu yhteen paljon jälkirokkia, jonkin verran matikkarokkia ja vähän kaikkea muuta.

Huono post-rock on yleensä vain tylsää, ja paras noh... toismaailmallinen kokemus. SJ5 on kaukana tylsästä, muttei osu aivan toiseenkaan ääripäähän. The Samuel Jackson Five on silti erinomainen esimerkki norjalaisesta musiikista, joka ei ole lainkaan verrattavissa muihin tällä viikolla esiteltyihin bändeihin.

MySpace: http://www.myspace.com/thesamueljacksonfive
Spotify: The Samuel Jackson Five
www: http://www.sj5.no/

Post-scriptum (hehe): Bändien nimien postrockmaisuutta voi pohdiskella lisää esimerkiksi Last.fm:n Most pretentious post-rock band name wins. -ryhmässä.

Post-scriptum2: Jos post-rock kiinnostaa, kandee mennä kattomaan ens viikolla ruotsalaista Immanu Elia Turun Klubille, Tampereen Telakalle tai Helsingin Korjaamolle!

Ungdomskulen

2010-02-10T23:24:00.108+02:00

Hyvää keskiviikkoiltaa. Niinhän siinä sitten kävi, että Roskilde Festival vastasi eilisiltaisiin rukouksiini jo tänään kiinnittäessään Lindstrømin ohjelmistoonsa. Tattista vaan! Tänään vuorossa jälleen jotain täysin erilaista edellisiin päiviin verrattuna. Saanen esitellä, Ungdomskulen.

Nimimerkki sabsludge määrittelee tämänpäiväisen bändin Last.fm:ssä seuraavasti:

King Crimson song structures + Black Sabbath riffs + Sonic Youth tone + Dinosaur Jr vocals = Ungdomskulen. In short, this band is better than eating at Burger King twice per week.

Vaikka en ole varma, pystynkö allekirjoittamaan Burger King -osuuden, bändiviittaukset ovat osuvia. Ungdomskulen ei ole bändi, joka olisi napsinut hyviä juttuja sieltä sun täältä, mutta jos edellinen lainakommentti kuulosti lupaavalta, luulen että Ungdomskulen ei ole pettymys.

Bergeniläinen kolmikko aiheuttaa minussa ristiriitaisia tuntemuksia. Kaikki ei tunnu olevan aivan kohdallaan, mutta tätä yhtyettä pieni sekopäisyys pukee. Selvää on ainakin se, että selviä koukkuja ja selkeitä biisirakenteita ole. Musiikki risteilee kokeellisesti progressiivisen rockin, funkin, punkin, post-punkin, post-rockin, indie rockin ynnä muun hämärillä rajavesillä yltymättä kuitenkaan missään vaiheessa aivan noiseksi asti. Se on parhaimmillaan mukaansatempaavaa korvakarkkia ja huonoimmillaan ärsyttää ja tekee levottomaksi. Esimerkiksi Idunno-biisiin mahtuu bändin molemmat puolet.

Syynsä tällekin esittelylle on. Fanikanta on vielä pienehkö ja kansainväliset saavutuksetkin ovat vielä discoensemblemäisiä (FIFA Soundtrack, Roskilde, SXSW jne.), mutta tiedän ainakin muutaman tämän blogin lukijan innostuvan tästä. Tämä on teille. Vaikka yllä ja alla videomuodossa olevat biisit eivät ensimmäisellä yrittämällä täysin vakuuttaisi, ainakin uudempi Bisexual-lätty paranee kuuntelussa nopeasti. Kannattanee siis tutustua myös Spotifyn antimiin.

MySpace: http://www.myspace.com/ungdomskulen
Spotify: Ungdomskulen – Bisexual + Bonus
Spotify: Ungdomskulen – Cry-Baby
www: http://www.ungdomskulen.com/wip4/

Lindstrøm

2010-02-09T23:38:00.002+02:00

Armoton kasa julkaistuja maxeja, saman verran remixattuja biisejä. Pari upeaa yhteistyölevyjä. Minimalistisia kansikuvia. Monta eri aliasta ja yhtyettä. Multi-instrumentalisti. Biisien keskimääräinen kesto jossain kahdeksan ja puolen minuutin kieppeillä. Nimi, jonka varmasti mainitsen vielä useaan otteeseen. Taas yksi taitava pohjoismaalainen muusikko, jonka taiteilijanimessä on kirjoittamista vaikeuttava ärsyttävä skandinaavinen aakkonen. Muun muassa näitä asioita on norjalainen tuottaja Lindstrøm.

Vaikka mies ei ole norjalaisista tuntemattomin, täytynee myöntää, että tietämykseni Lindstrømin projekteista on jäänyt heikoksi. Aikoinaan jonkun remixin yhteydestä sulkumerkkien sisältä bongaamani artistin oma tuotanto on jäänyt harmillisen vieraaksi. Puolustuksekseni voin sanoa, että tässä jälleen yksi ahkera musiikkimuurahainen.

Lindstrømin keosta löytyy yhtä sun toista, mutta valtaosa palikoista toteuttaa downtempo-henkeen rakennetun elektronisen diskobiisin kaavaa. Vaikka musiikin lokeroiminen tuntuukin turhalta etenkin juuri tällaisissa tapauksissa, on Lindstrømiin yhdistetty 2000-luvun hipstereimmät genret. Toisaalta puhun nyt itseni pussiin, sillä jokainen joka tietää mitä tarkoittaa baleaarinen space disco, varmasti tietää jo tämänkin miehenkin.

Vaikka palkintoja on vastaanotettu soolosuoristuksistakin, nostaisin tuotannon huipulle duo-projektit. Esimerkiksi Christabellen kanssa tehty, viime vuoden lopussa julkaistu, Real Life is No Cool kuulostaa ajankohtaiselta. Jos soolobiisit teknoilevat liikaa, parityöskentelyssä paljastuu paljon muitakin ulottuvuuksia.

Mikäli Lindstrøm tuntuu omalta musiikilta, kannattaa tsekata myös maamies diskJokke, johon pätevät kutakuinkin samat genremääritelmät, vähemmän teknona versiona.

MySpace: http://www.myspace.com/feedelity
Spotify: Lindstrøm
Spotify: Lindstrøm & Prins Thomas
Spotify: Lindstrøm & Christabelle

Moddi

2010-02-08T22:07:00.005+02:00

En tiedä, mikä minut ajaa usein nitomaan bändit kartalle, mutta alueellisista musiikkikiinnostuksista on ennenkin ollut puhetta. Viime kesästä asti suurennuslasini alla on ollut Norja, jonka kunniaksi olen ajatellut siitä saakka pitää teemaviikon. Vaikka idea onkin ollut jo pitkään, en ole ainoa teemaviikkoilija. 1000 Sparks teki sellaisen marraskuussa Ruotsista, ja asetti jalustalle aivan erilaisia juttuja kuin olisin itse esiin nostanut, mikä tekikin siitä erityisen kiinnostavan. Suosittelen tsekkaamaan!

Eli... nyt on viimein tullut norjalaisten viikkojeni aika. Ensi viikko olisi ehkäpä ollut vielä otollisempi Oslossa järjestettävien by:Larm-musiikkimediafestareiden johdosta, mutta ajatelkaa tätä vaikka orientoitumisena tulevaan. Suomea edustamaan by:Larmiin lähtevät Rubik, Joensuu 1685, Murmansk, Manna ja Jesse.

Kuvat: Hilde Mesics

Ensimmäinen esittelyä kaipaava norjalaistaituri on kotoisin kaukaa pohjoisesta, Norjan toiseksi suurimmasta saaresta, Senjasta. Pål Moddi Knutseniksi kastettu nuorukainen ei vain ole norjalainen, vaan myös vahvistaa stereotypioita. Vaalea kiharapilvi hulmuaa tuulessa, kun kalastaja-villapaitaan sonnustautunut parikymppinen Moddi päästelee harmonikastaan ääniä, jotka ovat samaan aikaan hauraita ja mahtipontisia. Biisit kertovat rakkaudesta, luonnosta, runoudesta ja muista tärkeistä asioista. Ainakin minun stereotyyppi-norjalaiseni sopii kuvaan.

Tänään ilmestynyt Floriographyksi nimetty debyyttialbumi on laulettu suurimmaksi osaksi englanniksi, mutta päätösraita norjaksi. En osaa päättää, kumpi kieli sopii Moddin suuhun paremmin. Englanniksi lauletut biisit tuovat mieleen esimerkiksi Jeff Buckleyn tai käheä-äänisen Teiturin herkimmät kappaleet, kun taas norjankieli korostaa entisestään juuria. Kotikielellä tai ei, Moddi ei kuulosta eikä yritäkään kuulostaa muulta kuin pohjoismaiselta. Tästä tekee osuutensa jo pelkkä aksenttikin.

Norjalaisuudesta on jaariteltu ja tullaan vielä jaarittelemaan sen verran, että nojataas hetkeksi johonkin muuhun. Jos islantilainen musiikki on joskus kolahtanut, näkisin tässäkin mahdollisuuksia. Moddin levy on äänitetty geysirien maassa, ja apuna on häärinyt mm. Björkiä ja Múmia tuottanut Valgeir Sigurdsson.

Parhaiten Moddi istuu ehkä juuri tällaisiin iltoihin. Vaikka juttu ei varsinaisesti pyöri pohjoismaisen melankolian varassa, ei Moddi hilpeääkään musiikkia tee. Pimeiden, tuulisten, kylmien ja lumisten iltojen kaikottua voisin kuvitella fiilisteleväni Floriographya mökillä kynttilän valossa - tai sitten vaan ihan tossa Tampereen keskustassa Telakalla kuulokkeista. Myös live käy.

Floriographyn voi ostaa ainakin Meteli.netistä, CDONista ja iTunesista. Tai kuunnella Spotifysta.

MySpace: http://www.myspace.com/moddimusikk
Spotify: Moddi – Floriography
www: http://moddi.no/

Wakey!Wakey!

2010-02-07T21:56:00.001+02:00

Melkein pari viikkoa myöhässä löysin HypeMachinesta etsiskelemäni biisin 22 ikävuodesta. Samalla löysin myös mahdollisen 2010 vuoden tulokkaan, joka saapuu *yllätys, yllätys* New Yorkista. Kaupunginosasta en kykene esittämään faktoja, mutta ainakin Brooklynin mukaan nimetty kappale katalogista löytyy. Kiitos muuten myös Annalle, joka muistutit Tehosekoittimen ja TV-resistorin aiheeseen liittyvistä kappaleista, olin unohtanut ne.

(Kuva: Victoria Jacob)

Wakey!Wakey!n biiseissä pianot ja viulut ovat voimakkaasti läsnä. Ajoittain jopa niin epäpopisti että ne tuovat mieleen klassisen musiikin. Toisaalta yhtyeen sielun, vokalistipianisti Mike Grubbsin, pehmeä ääni ja jenkkimäiset maneerit muovaavat biiseistä valtavirrallekin varmasti maistuvaa poppia. Samat vokaalit, jotka tekevät Wakey!Wakeysta! helposti lähestyttävää radiokelpoista musiikkia, lyhentävät kappaleiden käyttöikää ainakin omalla kohdallani. Samaa voisin sanoa nimestä.

Tarkoitukseni ei kuitenkaan ollut nyt haukkua, vaan keskittyä hyviin kappaleisiin. Tuore levy on kokonaisuudessaan streamattavissa alta. Suosittelen tsekkaamaan ainakin sen Twenty Twon ja alempana videona olevan Brooklynin, jotka paljastavat kaiken oleellisen yhtyeestä.

Brooklyn:

MySpace: http://www.myspace.com/wakeywakey
Spotify: Wakey!Wakey! – Almost Everything I Wish I'd Said The Last Time I Saw You...
www: http://wakeywakeymusic.com/

The Mars Volta Movie

2010-02-04T16:47:00.001+02:00

Otsikko vähän kärjistää, mutta käytännössä siitä tänään Rotterdamin filmifestivaaleilla ensi-iltansa saavassa The Sentimental Engine Slayerissa on kyse. 97-minuuttinen elokuva ei kerro The Mars Voltasta, mutta tuttuja naamoja filmillä vilkkuu. Sen pääosaa näyttelee mies, joka teki viime vuonna kuusi soololevyä, yhden mahtavan The Mars Volta -levyn ja tuotti vielä uusimman Juliette Lewisinkin lätyn. Niin ahkerana kuin Omar A. Rogriguez-Lopez tunnetaankin, on mies ottamassa nyt haltuun leffabisneksenkin. Eikä tietenkään pelkästään kameran edessä vaan myös sen takana, sillä sama nimi kerää krediitit myös ohjauksen, tuottamisen, käsikirjoittamisen ja elokuvamusiikin hoitamisesta. Eikä tämä luonnollisesti ole edes ainoa leffaprojekti vaan huhut kulkevat myös muista projekteista...

Vaikka The Sentimental Engine Slayer näyttäisikin olevan Omarin projekti, mukana tuottamassa ovat olleet bänditoverit John Frusciante ja Juan Alderete sekä At the Drive-inista, TMV:stä ja Spartasta tuttu Paul Hinojos. Myös Omarin pikkuveikka ja TMV:n perkussionisti Marcel Rodriguez-Lopez näyttelee elokuvassa.

Kevät näyttää, onnistuuko Omar kanavoimaan ylitsepursuavaa luovuuttaan paremmin elokuviin kuin soololevyihinsä. Jos ei, ainakin miehen ammattinimikelista kasvoi tämän myötä taas mukavasti.

Pari kohtausta elokuvasta:

Traileri:

IMDB: http://www.imdb.com/title/tt1511489/
Wikipedia: http://en.wikipedia.org/wiki/The_Sentimental_Engine_Slayer

Kashmir: Trespassers

2010-02-02T19:10:00.003+02:00

Kuluva viikko on ollut uutisia täynnä. Eilen festivaalit ilmoittelivat esiintyjiään (mm. Provinssirock, Roskilde Festival, Rock Werchter), tänäänkin on kuultu iloisia uutisia eikä huomennakaan näytä vielä uutistulva laantuvan.

Tänään:
1) Wilco palaa Suomeen kahdelle keikalle toukokuussa!
Keikkapaikat ja ajankohdat ovat Helsingin Kulttuuritalo to 20.5. ja Tampereen Pakkahuone pe 21.5. Liput maksavat 47-51 euroa ja tulevat myyntiin Tikettiin maanantaina 8.2.2010. Jos keikalle lähteminen mietityttää, kannattaa lukaista läpi meikäläisen kirjoittama keikka-arvio marraskuulta Milanosta.

2) Disco Ensembleltä uusi 7", pitkäsoitto ja videoblogi
Videoblogi starttaa 10. helmikuuta ja ensimmäinen single White Flag for Peace ilmestyy kauppoihin seiskatuumaisena ja internetkauppoihin latauksena 24. helmikuuta. Ennakkotilaa täältä.

Huomenna:
1) Roskilde julkaisee kolme esiintyjää lisää. Facebookiin postatun teaserin avulla ihmiset ovat päätelleet että yhtyeet voisivat olla The Temper Trap, Electrojuice ja FM Belfast. Huomenna nähdään, olivatko pikkusherlockit jälleen oikeassa.

2) Live Nation paljastaa klo 9:30, kuka tai ketkä saapuvat kesäkuussa Suomeen. Koko kesäkuuksi varattuun Kyläsaareen saapuvia esiintyjiä on arvuuteltu pitkään niin iltapäivälehdissä kuin netissäkin, ja huomenna selviää!

3) Huomenna YleX:llä klo 20-22 soitetaan neljän biisin Villa Nah -live, josta esimakua yhden videon verran YleX:n sivuilla.

4) I Was a Teenage Satan Worshipperin kolmas levy Strange Lights julkaistaan! Siitä lisää myöhemmin.

Huomista odotellessa aion keskittyä hetkeksi Kashmiriin. Tanskalaisen altsurokkibändin edellisestä levystä on ehtinyt kulua jo viisi vuotta, ja viimeksi bändi nähtiin Suomessa 2008 vuonna Ilosaarirockissa. Vaikka paikalla olinkin, viimeisin keikka jonka muistan nähneeni on 2006 vuodelta Tampereen Yo-talolta. Edelleen tuntuu jokseenkin uskomattomalta että bändi on esiintynyt siellä.

Syy, miksi otin Kashmirin päivän puheenaiheeksi on uusi levy Trespassers, joka jo löytyy Spotifystakin. Huomenna Suomessa julkaistavalle kuudennelle kokopitkälle ei ole merkittäviä muutoksia tehty. Silti Kashmir ei lukeudu bändeihin, jotka tekevät saman levyn kerta toisensa jälkeen. Trespassersilla kuullaan runsaasti viuluja ja vocoder-ulinaakin mahtuu mukaan. Biisit ovat totutun poppiksia ja muutama balladikin soppaan on viskattu. Levyä on ollut tuottamassa mm. Andy Wallace, joka tunnetaan esimerkiksi Jeff Buckleyn Gracen tuottajana.

Levy kuulostaa kasvajalta, mutta miellyttää jo ensimmäisellä kuuntelulla. Tällä hetkellä eniten kolahtavat kymmenen kappaleen satsista alta löytyvä avausraita Mouthful of Wasps, Still Boy, Pursuit of Misery ja Danger Bear. Loistavat biisit todistavat että Kashmirin biisikynä on edelleen yhtä terävä, eikä Trespassers häviä edeltäjillensä himpun vertaa.

MySpace: http://www.myspace.com/kashmiryeah
Spotify: Kashmir – Trespassers
www: http://www.kashmir.nu/

RIP Platta

2010-02-02T00:14:00.005+02:00

Vaikka Tampereen paras levykauppa Platta kauppasikin loput tuotteensa huimin mega-alennuksin, harmittaa että prikulleen yhden lattia-/kattomassan päässä kotipesästäni sijainnut levykeidas on nyt poissa. Usean levykaupan opiskelijakaupungista ei ole paljoakaan jäljellä. Jo vuosia sitten lähteneen Free Record Shopin jälkeen on Tampereelta kadonnut ainakin Jukeboss, Voltti, Epe's ja Platta. Epe's tosin tuli takaisin remonttitauoltaan kokonaan uusiin tiloihin, mutta Poko-levyt eivät ole missään vaiheessa juuri kiinnostaneet. Lievästi liioitellen jäljellä on enää Swamp Music ja Swamp Second Hand.

Voisin kirjoittaa aiheesta syvällisemmänkin pohdinnan, joka avaisi mielipiteitäni levykauppojen tuhosta ja digikauppojen/ nettikauppojen/ laittoman lataamisen vaikutuksista, mutta tyydyn nyt vain poimimaan pari herkkuja, jotka löytyivät Platan halpispäiviltä. (Huomautuksena haluaisin sanoa, että en syytä levykauppojen kuolemasta nettipiratismia.) Ostin muutaman viikon sisään luultavasti enemmän levyjä kuin kaikkiaan edellisenä vuonna. Myös If Societyn loppuunmyynti lisäsi levykasaa kymmenen äänitteen verran. Platassa valtaosa levyistä maksoi parina viimeisenä aukiolopäivänä euron kappaleelta ja If Societyn levyjä lähti kotiini halvimmillaan 20 sentillä.

Starsailorin Alcoholic taisi kuulua tehosoittobiiseihin joskus niihin aikoihin kuin popitin myös latvialaista euroviisukolmosta Brainstormia. Aikaa on kulunut siis luvattoman paljon. Ei kuitenkaan niin paljon, että musiikkimakuni olisi ehtinyt muuttua johonkin liikaa vuosien saatossa. Alcoholic on edelleen juuri niin hyvä kappale kuin muistinkin sen olevan.

http://www.myspace.com/starsailor

Toinen unohlaan jäänyt yhtye on Taipuva Luotisuora. Se on raumalainen bändi, joka oli joskus 2000-luvun ensimmäisellä puoliskolla ns. 'kavereiden bändi'. Diggailin musasta kovinkin paljon, mutta fanittaa ei frendejä kehdannut ilmeisesti niinkään paljoa, että olisin ikinä yhtään levyä omistanut hyllyssäni ennen tätä vuotta. Välit kavereihinkin näyttäisivät kuihtuneet, sillä en viime vuonna ilmestyneestä IV-levyn olemassaolosta ollut edes tietoinen.

Ostamallani II-platan kansilehdillä on varmasti muillekin tuttu kasvo, Otto Grundström. Joku ehkä muistaa eri medioiden kirjoittelut 2006 vuoden tienoilla Oton Tehosekoittimen jälkeisistä prokkiksista: runokirjoista ja progebändistä. Taipuva Luotisuora oli se bändi, ja alla liveversio meikän kaikkien aikojen suosikkibiisistä niiltä, tokalta demolta jne. (Eka kassu aina paras.......) Progepäät tän varmasti jo tietää, mutta suosittelisin Sopimaton jalkine - hierymä + nyrjähdystä vaikkapa kaikille Requiem for a Dreamin (Unelmien sielunmessu) soundtrackia fanittaneille.

http://www.myspace.com/taipuvaluotisuora

Unelmien sielunmessu oli pitkään lempielokuvani, mutta mitä useammin katson There Will Be Bloodin, sitä vakuuttuneempi olen sen olevan nykyinen voittaja. Kuten Requiem for a Dreamissa, musiikit ovat tärkeä osa myös nykyistä suosikkiani, ja onnekseni Platta myi pilkkahintaan myös elokuvan soundtrackia. Siitä vastaa Radioheadin kitaristi Jonny Greenwood. Tämä ei ole Jonnyn ensimmäinen soundtrack, mutta ehdottomasti parempi kuin Bodysong ja parasta mahdollista vaihtelua indie rockin raiskaamille korville silloin kun ne vaihtelua kaipaavat.

'

Vaikka harvemmin enää tulee ostettua sikaa säkissä, halpispäivillä välillä innostuu ostamaan levyjä kansien tai nimen perusteella. Noh, LBJ ei itseasiassa ollut aivan sokko-ostos, sillä muistin törmänneeni nimeen monissa yhteyksissä. LBJ eli Dj Limping Boy eli Jonas Verwijnen on tuttu kädenjäljistään esimerkiksi Reginan ja Hidria Spacefolkin levyihin, mutta varsinaisesti nimi muistui mieleen Berliinissä tehdystä yhteistyöstä Le Corps Mince De Françoisen, Zebra and Snaken ja Pets on Prozacin kanssa. Voi jospa olisin aiemmin tiennyt Verwijsen tekevän itsekin näin hyvää musiikkia, olisin ostanut Live material -levyn jo vuosia sitten. Se liikkuu jossain electronican, teknon ja breakbeatin välillä ja kuulostaa joltakin sellaiselta, mistä Thom Yorke varmasti pitäisi.

http://www.myspace.com/lbjmusic

Lisäksi mukaan lähti mm. Laineen Kasperia ja Julma-Henriä, Ellen Allienia, Brightboyta, The Capital Beatia, Violaa, Echo Is Your Lovea, Junior Senioria, Choir of Young Believersiä, Myneä, One Day as a Lionia, Delay Treesiä, Radioheadia, Joose Keskitaloa ym. Toivottavasti nyt tyhjillään ammottavan Platan muutkin levyt löysivät paremman kodin.

Niin, ja näistä alennusmyynneistä puheenollen.... levyale on käynnissä NYT ja Anttilasta saa seitsemän Radiohead-albumin boksia alle 30 eurolla.

CRUISIN'

2010-02-01T15:42:00.002+02:00

Keskiviikkona tuoreet musavideot olivat skandinaavisissa metsätunnelmissa, ja tänään yhdistäväksi tekijäksi voisi nimittää puoliväkisin vaikkapa liikkeen; autoilun, pyöräilyn, junailun jne.

Broken Bellsin ekasta sinkusta ilmestyi viime viikolla visuaalinen versio. The High Road on toistaiseksi ollut yksi tämän vuoden parhaista jutuista, vaikka en muuta odottanutkaan. Jos joltakulta on vielä Broken Bells tsekkaamatta, nyt olisi korkea aika! The Shinsin James Mercerin ja Danger Mousen yhteistyö se vaan toimii.

The High Road

Broken Bells | MySpace-musiikkivideot

Chicagolainen My Gold Mask on minulle uusi tuttavuus, joka muistuttaa aivan törkeästi jotain utuista naisvokaaleilla varustettua bändiä, jota en saa mieleeni sitten mitenkään. Vaikka olen viisi päivää sitä miettinytkin.

Ruotsalainen Labbet ja englantilainen laulaja-lauluntekijä Russell Morgan kuulostavat yhdessä fantastiselta. Lopputulos on parhaimmillaan lähellä Sam Sparron sielukkuutta, jota yksinkertaisen hyvä taustabiitti korostaa. Vaikka alun perusteella odottamaa suurta kertosäettä ei tule, on As I Tear Down These Mountains kuuntelemisen arvoinen kappale.

Alunperin 1000 Sparksista bongaamani Helsinki 78-82:n uutuusvideo todistaa, että Top Billin -jäbien prokkis on kultaa. Villa Nahin kanssa tehdyn So Lifeliken lisäksi 12-tuumasen b-puoli on myös looooooistava:

ja vaikkei viimeisin liitykkään enää musiikkiin, pakko vähän fiilistellä tännekin Banksy-leffaa. Kevät tule jo.

DJ Zinc - Wile Out (feat. Ms. Dynamite)

2010-01-28T17:50:00.002+02:00

Olen elänyt koko viikon aikatauluissa päivää edellä. En siis konkreettisesti, mutta mieleltäni. Konkreettisesti olen elänyt koko ajan puoli tuntia myöhässä. Se, mihin tässä tähtään, on perjantaifiilis. Tänään päättyikin kouluviikko, joka voisi tarkoittaakin 'perjantaita' ellei huomenna olisi vielä töitä. Sen jälkeen kuitenkin juhlitaan, ja törmäsin eilen parhaaseen mahdolliseen perjantaitykitykseen. Viikonloppu on hyvä toivottaa tervetulleeksi seuraavan tahdissa:

DJ Zincin ja Ms. Dynamiten yhteistyöbiisi ei ole ehkä sellaista musiikkia, jota olisin täällä viime aikoina esitellyt, mutta tekee hyvää välillä muistaa, että kaiken indiekitarafolkpoprockin lisäksi löytyy muutakin superia. Monille DJ Zinc on tuttu dnb-piireistä, mutta koska en ole genreen koskaan sen syvemmin perehtynyt, Zincistä tulee ensimmäisenä mieleen La Rouxin Bulletproofista tehty remix (YouTube) (Spotify). Rnb:ksi Last.fm:ssä tägätty Mercury Prizenkin voittanut Ms. Dynamite sen sijaan on meikäläiselle uusi tuttavuus.

Huomenna lähtee tanssijalat irti.

Ps. Ylempi biisi ei ole ainoa näyte kaksikon yhteistyöstä:

Metsä vastaa

2010-01-27T21:14:00.000+02:00

Tällä viikolla on putkahtanut pihalle erinomaisia uusia musavideoita, joista hassusti löytyy yhteisiä piirteitä. Lähdetään liikkelle kotimaisesta. Suomen parhaan tyttöbändin pintandwefallin viime vuonna ilmestyneeseen Jail-biisiin kuvattua musavideota katsellessa tulee kylmä. Aivan kuin tuo -22 pakkasasteen ja tuulen kombo ei riittäisi jo valmiiksi.

Vaikka seuraavan metsämaisema ei olekaan enää yhtä karu kuin suomalainen, pohjoismaisesta bändistä on edelleen kyse. Tanskalainen Efterklang ilmoitti eilen tulevansa jälleen Suomeen keikkailemaan huhtikuussa, ja tässä vähän esimakua tulevasta levystä. Pakko myöntää, että lupaavalta kuulostaa.

Toisin kuin kaksi edellistä, The Tinyn Last Weekend ei ole uunituore video, mutta innostuin tästä hyvän skandinaavisen musiikin + metsien yhdistelmästä, etten voi jättää esittelemättä tätä tässä yhteydessä. Jos ruotsalaiskaksikko on vieras, lämpimästi suosittelen tsekkaamaan videon. Björk-fanit, teidän on pakko. Muille jätän valinnan mahdollisuuden.

Lisää huomenna.

Spotify-soittolista /20

2010-01-27T18:27:00.001+02:00

Uuden vuosikymmenen ensimmäisen soittolistan aika. Tääkin oli tekeillä (ja tekemättömänä) jostain viime vuoden lopusta. Tuntuu ettei opiskelijana ole aikaa ikinä mihinkään muuta kuin koulun kustannuksella. No, onneks pian on kesä ja sitä rataa... Kesästä puheenollen, kävin tänään ostamassa jo uuden festaririnkan, ja festareista puheenollen: Roskilde varmisti tänään esiintyjäkaartiinsa The Rumour Said Firen, josta kirjoittelin pari viikkoa sitten, jee! Ja oikeestaan mihinkään liittymättä, perustettiin taas eilen uusi musiikkiaiheinen blogi... Heheh. Siitä lisää varmaankin myöhemmin.

Asiaan. Mukana tosi kovia tuntemattomia nimiä ja uutuuksia tosi kovilta tunnetuilta nimiltä, esim. uus Gorillaz-sinkku!

Most Sexiest Music /20 -Spotify-soittolista
spotify:user:foonk:playlist:29IA5D5sDJK2eAEcjnOJ2x
1. Is Tropical - Seasick Mutiny
2. Lissy Trullie - Boy Boy
3. Jay Reatard - My Shadow
4. Darwin Deez - Constellations  ♥
5. Everything Everything - Suffragette Suffragette  ♥
6. Kevin Rowland & Dexy's Midnight Runners - Come on Eileen  ♥
7. White Rabbits - Percussion Gun
8. Violens - Violent Sensations Descends  ♥
9. Afenginn - Terro humppa
10. Good Shoes - Under Control
11. Spoon - Is Love Forever?
12. The Stange Boys - Be Brave
13. I Blame Coco - 18 with a Bullet
14. The XX - Insects (Rodaidh Mix)
15. Radiohead - Talk Show Host  ♥
16. Machine Drum - Late Night Operation (feat. Theophilus London)
17. Hot Chip - One Life Stand
18. Gorillaz - Stylo (feat. Bobby Womack and Mos Def)

26. tammikuuta

2010-01-26T17:58:00.001+02:00

Tänään on hyvä päivä. Sen lisäksi että synttärikakun kynttilät lisääntyivät taas yhdellä, on iloisia uutisia tullut suunnalta jos toiseltakin.

Editors esiintyy toukokuussa Tavastialla
Aika: 7. toukokuuta 2010, ovet auki klo 20:00
Paikka: Tavastia-klubi, Helsinki
Liput: 31 euroa + palvelumaksut. Myynnissä Tiketissä 28.1. klo 9:00 alkaen.
Lämppäri: TBA
Fiilis: Jes! Pienehkö keikkapaikka, halvahkot liput ja loistavahko tunnelma!

Efterklang esiintyy huhtikuussa Korjaamolla
Aika: 7. huhtikuuta 2010
Paikka: Korjaamo, Vaunusali (Helsinki)
Liput: 13,50-17 euroa, myynnissä Tiketissä nyt
Lämppäri: Heather Broderick (US)
Fiilis: Jee! Viimeksi jäi Tavastialla tarkastamatta, Roskildessa myös koska lava oli liian täynnä ja nyt on aika korjata vääryydet!

Julma-Henri ja Syrjäytyneet julkaisevat uuden levyn
Julkaisupvm: 31. maaliskuuta 2010
Albumin nimi: Psykoterapia
Levy-yhtiö: omakustanne
Biisejä: 12 kpl
Muuta: "Orkesterin uusilla oikeilla soittimillaan soittama Psykoterapia -äänite yhdistelee psykologiaa ja progressiivista rytmimusiikkia."

Lopuksi haluaisin omistaa yhden kappaleen itselleni. Vuoden päästä luvassa Blink 182:n What's My Age Again, mutta kiinnostaisi tietää, mitä biisejä on 22 vuoden iästä. (Lily Allenin 22 ei käy.)

Violens

2010-01-24T17:06:00.000+02:00

Brooklynistä kajahtaa, taas. Kaikista maailman bändeistä, joita nyt yritetään nostaa pinnalle 2010 vuoden nimissä, eniten on kolahtanut newyorkilainen nelikko Violens. Vielä matkalla oleva debyytti toivottavasti löytää määränpäähänsä tämän vuoden aikana. Neljän biisin eka ep ilmestyi pari vuotta sitten, ja sen jälkeen on julkaistu jokunen sinkku. Noista ep:n neljästä biisistä kaikki kuulostavat ihanilta, enkä oikein osaa edes valita parasta.

(Kuva: Flora Hanitijo)

Violens ei suurella todennäköisyydellä silti tule olemaan 'vuoden 2010 tulokas', mutta ennen kuin löydän jotain parempaa, Violensin tarjoilemat lempeä The Shins -pop, hammondit, Brett Anderson-rääkäisy(t), harmonia, kaiku ja aaaaaah-huokailut kelpaavat vallan mainiosti.

Niin, ja kuinka mahtavaa onkaan että bändin nimi tuo mieleen samaan aikaan sekä viulut että väkivallan?

mp3: Violens - Doomed (MGMT Remix) via NME
MySpace: http://www.myspace.com/violens
Spotify: Violens – Violens EP
www: http://violens.net/ (ilmainen mixtape)

Ps. Teetkö musiikkia?

Cymbals Eat Guitars & Surfer Blood

2010-01-21T10:14:00.000+02:00

Tänään esittelyssä kaksi viime viikon Last.fm-listaykköstä, jotka mainitsin myös festaripohdintatekstissä Flow'n yhteydessä. Molemmat näistä on erinomaisia isovelilbändejä. Levyjä varastettuna sellaisen isoveljen levyhyllystä, joka kuuntelee hyvää vinksahtanutta kitaramusaa, ja jonka lempibändi kautta aikojen on Sonic Youth (tai iästä riippuen mahdollistesti Yo La Tengo, Pavement tai Modest Mouse), mutta joka ei pelkää uusia tuulia.

Cymbals Eat Guitars

Joskus jotkut asiat vain jäävät ikuisuusprojekteiksi. Viime keväästä asti kalenterin välissä on pyörinyt muistilappu, jossa käsketään tutustua bändiin nimeltä Cymbals Eat Guitars. Silloin tällöin lehdet, nettimediat ja Pitchfork ovat muistuttaneet tekemättömästä työstä, mutta ennen viime viikkoa en vain saanut aikaiseksi.

Kuten arvata saattaa, vitkuttelu ei kannattanut. Ainakaan siinä mielessä, että debyytti Why There Are Mountains jäi pois vuoden 2009 parhaista levylistastani, vaikka ansioita kärkeen asti olisi ollut. (Kyllä, kaikki on ollut lähes valmista ties kuinka kauan loppujen listojen osalta, mutta kun ei ole aikaa saattaa niitä aivan loppuun...)

Why There Are Mountains ei ole levy, joka aukeaa helposti ja jää ensikuuntelun jälkeen soimaan päähän. Se on haastavaa kuunneltavaa, joka soi välillä iloisena poppina, utuisena tunnelmointina, vinkuvana kitarameluna ja ärsyttävinä avaruusääninä. Nämä kaikki ovat asioita, jotka tekevät siitä laulajan äänen ohella radiosoittokelvottoman (poislukien hyvät radiokanavat) ja todennäköisen musiikkirunkkarien bändin. Ja vaikka edellinen kuvaus kuulostaa The Mars Voltalta, Cymbals Eat Guitars ei kuulosta.

Ajan kanssa Why There Are Mountains paisuu koko ajan isommaksi ja tärkeämmäksi levyksi, mikä on hyvä merkki. Se on näistä kahdesta enemmän isovelilevy, ja iskee siitäkin huolimatta että minulla ei ole sisaruksia.

MySpace: http://www.myspace.com/cymbalseatguitars
www: http://cymbalseatguitars.com/

Surfer Blood

Toinen tapaus prikulleen yhtä hyvä tapaus (0,1 Pitchfork-pojoa huonompi) on Surfer Blood. En muista tilannetta, mutta kuuntelin levyä jossain jo viime vuoden puolella, ihastuin ja unohdin. Unohduksissa bändi ei kuitenkaan kauaa voinut olla. Liioittelematta jokaiselta "tarkkaile vuonna 2010"-listalta löytyvän yhtyen hype on vasta alkuvaiheissaan, sillä tovi sitten Pitchfork pisti devyytille arvioksi 8,2. Tästä kaikki vasta alkaa.

Debyyttilevy Astro Coast kuulostaa rantalevyltä, eikä ihmekään kun yhtye on kotoisin Floridan West Palm Beachilta. Rantalevyltä, joka kertoo enemmänkin rantalentopalloilusta, uimisesta ja ihmisten tiirailusta - mutta myös vähän siitä surffaamisesta. Vaikka tällä hetkellä mittari täällä näyttääkin -18 astetta, ei levy tunnu väärältä näihinkään olosuhteisiin. En voi silti kieltää, etteikö ulkomaankaipuuni kasvaisi Astro Coastia kuunnellessa.

Jos unohdetaan meret ja hiekka ja maisemat ja tunnelmat ja muut mielleyhtymät, Surfer Blood uppoaa isoveljien lisäksi todennäköisimmin sille jengille, joka on ihastuksissaan Grizzly Bearista, Animal Collectivesta, Vampire Weekendistä, Girlsistä ym. (Mä en kyl erityisemmin diggaa Vampire Weekendistä, mut tää iskee.)

MySpace: http://www.myspace.com/surferblood

Kuulumisia levyrintamalta

2010-01-20T21:30:00.000+02:00

Viime päivien Twitter ym. päivitykset lupavat hyvää. Kolme TOP 10 -lempibändeistäni näyttää olevan lähellä seuraavien albumien valmistumista, jippijaijei!

Klaxonsin tulevalta levyltä on äänittämättä enää vokaaliosuudet!

jamieojreynolds:
The music for the record is complete . Here come the vocals ...5:38 AM Jan 13th from web

Klaxons progress chart. Row 1: drums, 2: bass, 3: keys, 4: gtr, 5/6: vocals (via)

Taulu paljastaa 13 biisin sisältyvän sessioihin, joskin vielä ei voi sanoa, päätyvätkö kaikki niistä toiselle albumille.

Tuottaja Ross Robinsonin Twitter:
Klaxons: keys/vocals .. this is a very violent, melodic album. Sounds and feels like the future and the future kicks ass-now9:28 AM Jan 9th from Echofon

Circa Survive on tiettävästi valmistellut kolmatta albumiaan ainakin reilun vuoden, eikä edistymisen vaiheista ole juurikaan huudeltu, syksyn studiovideoita lukuunottamatta. Onkin ilo kuulla, että levy on miksausvaiheessa, ja uuden levyn ilmestymistä voi alkaa jo oikeasti odotella!

Circa Survive Facebook:

Circa Survive welcome to 2010. we're happy to announce that Rich Costey is currently mixing our forth coming album. cheers to that! - love circa

Portugal. The Manilta tulee viimeistään keväällä uusi albumi, joka on ollut valmis jo tovin. Marraskuussa järjestettiin muutamia ennakkokuuntelubileitä, ja pian saataneen maistiaisia ja lisäinfoa tulevasta. Twitter kertoi myös bändin työskentelevän jo sitä seuraavan levyn parissa.

Portugal. The Man blog:
"We will shortly make an official announcement for the release of American Ghetto. This one is for you, we are not sending it to press and we are not sending it to radio. When all the finishing touches are complete we will make it available to everyone on the same day. OK, we will answer 2 questions right now..

Yes, it is an entire album, 11 songs.

Yes, it is a slightly more electronic, beats, samplers, etc. album than The Satanic Satanist. Maybe not something for the casual listener but for those who have a most of our records we think you will love it."

austinmadethis twitter:
"finally starting on #americanghetto artwork this week—less than two weeks to finish it."
6 days ago

Kuseskeleva, ryyppäilevä, riehuva, röökaava lammas:

Eli susi lampaan vaatteissa.

Ja kaikkihan jo tiesikin, että Radiohead on jälleen studiossa jatkamassa siitä, mihin kesällä jäätiin, jeij!

Husky Rescue: Ship of Light

2010-01-19T16:56:00.000+02:00

Husky Rescuen kolmas albumi pääsi kauppoihin varkain, vaikka kyttäsin We Shall Burn Bright –sinkun julkaisua, ja muistuttelin albumistakin itseäni tasaisin väliajoin. Eilen koin ahaa-elämyksen siitä, että se löytyikin jo Spotifysta. Hups… (Nopean googletuksen perusteella se näköjään tuleekin kauppoihin Suomessa vasta huomenna... tuplahups.)

Ensimmäinen huomioni kiinnittänyt asia Ship of Lightissa on sen tempo. Vaikka en olekaan kuunnellut Husky Rescueta aikoihin, kokonaisuus tuntuu heti menevämmältä kuin saatoin odottaa. Toinen iloinen seikka ovat biisit. Vaikka levy yllättikin tempollaan, järisyttäviä uudistuksia ei silti löydy ja bändi kuulostaa vain itseltään. Biisit soivat ensimmäisten pyöräytysten perusteella tutun utuisina, mutta jopa odotettua elektronisimpana ja iskevän rytmikkäinä. Näiden pyöräytysten perusteella tuntuu, ettei tästä tule uutta huskylempparia The Ghost Is Not Realin tilalle, mutta aika näyttää sen lopullisen aseman.

Eniten suomalaissekstetin kohdalla minua häiritsee Reeta-Leena Vestmanin vokaalit. Olen joskus aliarvioinut useita naisvokalisteja pelkästään sukupuolen perusteella, mutta Vestmanin häiritsevyys perustuu solistin pätkivään ilmaisuun. Toisaalta se on yksi Huskyjen juttu, joka ei tullut uutuutena tällekään levylle. Monet varmasti rakastavat bändiä tämän vuoksi – eikä se olekaan kuin totuttelukysymys.

Joka tapauksessa, Ship of Light on kuuntelemisen arvoinen suomalainen levy, jonka luulisi valloittavan lisää sydämiä kaukomailta asti. Husky-fanit varmasti tykkäävät, ja vaara uusien ihailijoiden tyrmäämiseenkin löytyy.

Kuuntele Ship of Light Spotifyssa: Husky Rescue – Ship Of Light
Mikäli joltakulta vielä uupuu tunnarit, meikäläisellä olisi vielä yksi ylimääräinen kutsu, jonka voi varata itselleen lisäämällä kommenttikenttään mailiosoitteensa.

MySpace: http://www.myspace.com/huskyrescue

The Kites

2010-01-18T13:37:00.000+02:00

Viime viikolla mainitsin tanskalaisista pikkubändeistä, ja tänään haluaisin esitellä yhden lisää. Tanskalaisia tutkaillessani bongasin vahingossa jostain indie rockia soittavan The Kitesin, joka ei ole aivan omaperäisimmästä päästä, mutta helposti lähestyttävää, tarttuvaa ja hyväntuulista musiikkia.

(Kuva: Martin Fält)

Pari vuotta yhdessä soitelleet nuorukaiset ovat saaneet kehuja kriitikoilta kotimaassaan, ja jokunen tovi sitten ilmestyneelle demolle on saatu tuottajaksi Vinnie Who:na tunnettu Niels Bagge. Neljän biisin The Kites Are On -demon voi ladata ilmaiseksi yhtyeen kotisivuilta.

MySpace: http://www.myspace.com/thekitesofficial
www: http://thekites.dk

Vaikka parempiakin vertailukohteita löytyy (esim. The Kooks), tanskalaiset tuovat mieleeni myös suomalaisen Kiki Paun, joka lisäsi viime viikolla MySpaceen kuunneltavaksi uuden kappaleen! Tsekatkaahan siis uusi Stains täältä!

Festarispekulaatioita

2010-01-15T12:47:00.001+02:00

Onko liian aikaista aloittaa festarijännäily tammikuussa? Toivottavasti ei, koska taisin aloittaa jo marraskuussa, jos se nyt ylipäätänsä missään vaiheessa kesän jälkeen loppuikaan. Suomalaisilta festareilta kiinnityksiä ei ole vielä juuri kuulunut, mutta esim. Roskilde Festival varmistelee esiintyjiään jo tasaiseen tahtiin. Roskilden esiintyjistä on vaikea päätellä mitään esimerkiksi samaan aikaan järjestettävän Ruisrockin ohjelmistosta, sillä yleensä päättelyn voi tehdä toisensuuntaisesti: ne, jotka Ruisrockissa, ne Roskildessakin.

Tämä vuosi on kuitenkin Ruisrockin 40-vuotisjuhlavuosi. Provinssi järkkäsi komeat kolmekymppiset pari vuotta sitten, ja jos yksinkertaisella päättelylinjalla mennään, Ruisrockin kekkerivieraatkin voivat olla totuttua nimekkäämpiä...? Roskildeen tällä hetkellä varmistettuja esiintyjiä ovat mm. NOFX, viime kesäkuun Suomenvierailun perunut Wooden Shjips, Muse ja Pavement.

Jälkimmäisin nähdään Pohjoismaissa myöhemminkin kesällä. Flow Festivalin aikaan järjestettäville Way Out Westiin (Göteborg) ja Øyafestivaleniin (Oslo) on kiinnitetty Pavementin lisäksi Cymbals Eat Guitars ja Surfer Blood, jotka olisivat ainakin minulle mieluisia festivaalivieraita myös Helsinkiin. Øyasta löytyy vielä lisäksi muitakin herkkuja, mutta Major Lazeria lukuunottamatta muut esiintyjät eivät ehkä sopisi Flow'n linjaan.

Provinssin kiinnityksiä Rammsteinin ja Jello Biafran lisäksi on vielä vaikea arvailla, sillä linja on ollut ainakin viime vuosina 'kaikille kaikkea', eikä oikeastaan mitään voi laskea ennalta pois. Ruotsin Hultsfredin ohjelmistosta on yleensä ollut mahdollista bongailla Suomeenkin saapuvia vieraita, mutta tällä hetkellä Hultsfredin kiinnitykset ovat vielä ruotsalaisia (mm. Kent ja Familjen). Kesäkuun puolelta eniten minua kiinnostaa silti Pitkän kuuman kesän kohtalo. Viime vuonna ensimmäistä kertaa järjestetty festari toi Helsinkiin todella kovan luokan vierailijoita ja hienoja keikkoja, joista suuri osa jäikin mieleen vuoden parhaimpina esiintymisinä.

Kalenteriin kannattaa merkitä ainakin helmikuun 13. päivä, jolloin Ilosaarirock paljastaa ensimmäisen osan esiintyjälistastaan. Roskilden osalta keskiviikot ovat olleet varmistuspäiviä jo monen vuoden ajan, vaikka poikkeuksiakin löytyy heti kuluvalta viikolta: esiintyjälistaa täydennetään jo huomenna. Flow raottaa salaisuuksien arkkua huhtikuussa, ja ihana Melt! festival helmi-maaliskuun vaihteessa. Tällä hetkellä jännittelen kuitenkin eniten väärällä mantereella järjestettävää Coachellaa, jonka lineup julkaistaan lähipäivinä. Vaikka muutaman kuukauden päästä ei olekaan mahdollisuuksia Kaliforniaan suunnata, tulevaisuudessa aion haaveeni toteuttaa... myös Glastonburyn, Sónarin ja Primaveran osalta. Primaverasta löytyykin muuten jo aika herkullisia kiinnityksiä.

Festaripohdinnat eivät taatusti lopu, ja hillitön esiintyjäspämmäys jatkuu taatusti tänäkin vuonna tässä blogissa. En malta odottaa!

RIP Jay Reatard

2010-01-14T09:39:00.003+02:00

Jes, viimein kuoli joku, jonka tiesin entuudestaan ja jolla oli minulle väliä. Tai siis... ei missään nimessä "jes", mutta tietänette, mitä tarkoitan. Kuolinsyytä tutkitaan, mutta useiden eri lähteiden mukaan Jay Reatard kirjaimellisesti nukkui pois. Läheiset ystävät ovat kertoneet miehen valitelleen flunssamaisia oireita.

1990-luvun lopusta eteenpäin erilaisissa punk-henkisissä bändeissä (mm. The Reatards ja Lost Sounds) vaikuttanut Jay Reatard oli yksi 2000-luvun nimekkäimmistä modernin punkin tekijöistä. Vain kahden studiolevyn ja muutaman singlekokoelman mittaiseksi jäänyt sooloura sai kehuja useista eri medioista, ja samalla musiikkityyli muuttui entistä popimmaksi. Mistään laimeasta punkpopista ei kuitenkaan ole kyse, vaan Reatardin soolojulkaisujen voisi kuvailla liikkuvan jossain twee popin, punkin, rockin ja noisen välillä. Jay Reatard heitti myös keikan viime keväänä Nosturissa, ja itse pääsin todistamaan miehen paljon hehkutetun live-energian Roskildessa vuotta aiemmin.

Always Wanting More:

It Ain't Gonna Save Me:

An Ugly Death:

Aiheeseen liittyen:
http://www.jayreatard.com/
http://www.matadorrecords.com/jay_reatard/
http://www.myspace.com/jayreatard

Spotify:
Jay Reatard – Watch Me Fall
Jay Reatard
Lost Sounds

Fyfe Dangerfield (Guillemots)

2010-01-13T19:02:00.001+02:00

Muistattehan Guillemotsin, joka teki yhden vuoden 2006 parhaista debyyteistä? Ihana Through the Windowpane soi stereoissani miltei puhki, ja Rumbakin muistaakseni arvioi albumin viiden tähden arvoiseksi. Sitä seuranneelta kakkosalbumilta Rediltä löytyi muutamia kovia biisejä, vaikka levy ei yltänytkään aivan edeltäjänsä tasolle. Mikäli bändi on vieras, vaadin kuuntelemaan seuraavat biisit (ja muutoin vain muistutukseksi:)

Muistattehan MySpacen ihanat ennakkokuuntelut, jotka pelastivat monta muuten ankeaa viikkoa vuosi sitten? Vaikka MySpace Suomi onkin ennakkokuunteluiden järjestämisen lopettanut, on MySpacesta vielä mahdollista bongailla tulevia pitkäsoittoja etukäteen. Esimerkiksi tänään streamattavaksi tupsahti Guillemotsin vokalisti Fyfe Dangerfieldin soolodebyytti Fly Yellow Moon, joka löytyy kaupoista ensi viikolla. Kaksi kymmenestä kappaleesta on puolentoista minutin klippejä, mutta kokonaiskuvan kannalta muutamat puuttuvat minutit eivät ole tärkeitä. (Kuuntele siis täällä!)

No, millaiselta Dangerfield kuulostaa?

Guillemotsilta. Soolon tarpeellisuuden voi kyseenalaistaa, sillä yhtälailla balladit kuin menevämmätkin tanssitahdit muistuttavat Guillemotsia. Vaikka muun bändin puuttumisen voi levyltä huomata, mistään mies ja akustinen kitara -meiningistä ei ole kyse. Iskevä rytmi, pianopimputukset ja jousisoittimet löytyvät esimerkiksi sinkkubiisiltä She Needs Me:ltä...

Jos Guillemots iski, voisi Dangerfieldin soolonkin uskoa miellyttävän.

Fyfe Dangerfield MySpace: http://www.myspace.com/fyfedangerfield
Fyfe Dangerfield www: http://www.fyfedangerfield.com/
Guillemots MySpace: http://www.myspace.com/guillemotsmusic
Guillemots Spotify: Guillemots
Guillemots www: http://www.guillemots.com/

M.I.A.: THERES SPACE FOR OL DAT I SEE

2010-01-12T22:53:00.001+02:00

Twitterissä muutama minuutti sitten:

_M_I_A_
http://twitvid.com/B54ED - THERES SPACE FOR OL DAT I SEE2 minutes ago from API

Vaikka mimmin tiesinkin olevan studiossa, tämmönen tuli aivan puskista. Eikös tää nyt M.I.A.lta kuulosta? Erilaiselta, mutta M.I.A.lta kuitenkin.

The Rumour Said Fire

2010-01-12T20:30:00.001+02:00

Oliko muillakin sellaisia valtion rajojen mukaan piirrettyjä musiikkikausia joskus? Monen vuoden ajan viime vuosikymmenellä suuri osa rakkaudestani kohdistui Tanskaan, kun Kashmirin ja Mew'n innoittamana halusin tutustua pieniin tanskalaisiin bändeihin. Sitä kautta löytyi jo unohtamani Carpark North, sittemmin kotimaassaan iiiisoksi kasvanut Nephew, Tampereellakin vieraillut Veto, kaupungin alla suomennettava Under Byen ja ihanan poppis moi Caprice.

Vaikka nuo vuodet jäivätkin jonnekin yläasteen ja lukion välille, ja viime aikoina kiinnostukseni on kohdistunut enemmän vuonojen maahan, löytyy tanskalaisten bändien joukosta edelleen lupaavia bändejä. Yksi hyvä esimerkki on The Rumour Said Fire.

Folkpoppia harmonisilla vokaaleilla osataan tehdä siis Pohjoismaissakin. Pari vuotta sitten perustettu kööpenhaminalainen bändi esiintyy nosteessa olevan brooklyniläisen Bear in Heavenin kanssa keväällä, ja kertoo vaikuttajikseen mm. The Decemberistsin, Clap Your Handsin ja Wolf Paraden.

Tanskankielisestä MySpacesta on vaikea saada selkoa, miten yhtyeellä kotimaassaan tällä hetkellä menee, mutta ainakin alla olevasta videosta päätellen jonkinlaiseen tv-lähetykseen on päästy esiintymään. Vielä pienestä bändistä lienee kuitenkin kyse, koska Last.fm:ssä kuuntelijamäärät pyörivät vielä reilun 500 hujakoilla. Yhtyeeltä on ilmestynyt vasta yksi ep, The Life and Death of a Male Body, jonka voi ostaa iTunesista tai tilata cdonista. Toivottavasti yhtye nähdään tänä kesänä Roskilde Festivaleilla.

MySpace: http://www.myspace.com/therumoursaidfire

Acid Girls

2010-01-12T10:58:00.001+02:00

Löysin musiikkivideon, jota en voinut olla katsomatta still-kuvan perusteella. Mikähän voisi edes olla kiinnostusta herättävämpää kuin tytöt kermakakkumekoissaan leikkimässä kermakakkuruokasotaa?

Niinpä niin. Moni kakku päältä kaunis.

Entiset musabloggaajat, nykyiset dj-dudet eivät vakuuta. Acid Girls ei ole muiden musiikkiblogien kiinnostusta ansainnut ainakaan mielettömällä musiikilla, vaikka muutamia ihan hyviä vetojakin on saatu joskus aikaan. Remixit ovat varmasti kaksikon heikoin lenkki. Verratkaapa vaikka Acid Girlsin remixiä Mini Vivan Left My Heart in Tokyosta Fred Falken versioon... (Vaikkei olekaan oikeudenmukaista verrata remix-kuninkaaseen mutta silti...) Cover-sääntö vain sattuu pätemään remixeihinkin. Minkä takia raiskata hyvä kappale, jos ei osaa tuoda siihen uutta näkökulmaa tai parantaa sitä entisestään?

Niinhän tässä varmaan vielä käy että Acid Girls tekee kuluvana vuonna jotain uskomattoman siistiä, ja joudun syömään sanani. Saatan myös vihata niin kauan että alan rakastaa. Niin se käy ainakin vaatteiden kanssa.

Niin joo, ne muutamat ihan hyvät olivat:

MySpace: http://www.myspace.com/acid_girls
Spotify: Acid Girls

Live: jj & Ceebrolistics

2010-01-11T18:24:00.002+02:00

Tunne siitä, etten ollut käynyt keikoilla pitkään aikaan ei ollutkaan vain tuntemus vaan totista totta. Kun Ellen Allienin vierailu Playgroundissa joulukuun 18. päivä muistutti enemmän utuista klubia kuin keikkaa, ehti vierähtää melkein kuukauden tauko live-musiikin nautiskelussa, mutta korjasin asian viime viikolla. Vuoden 2010 ensimmäset keikat ja keikka-arviot vaihteeksi tähän musablogiin!

Viikonloppuhan alkaa Helsingissä jo torstaina. Tällä kertaa Misf*tsin vieraaksi saapui hypehype-jj. Vaikka ruotsalainen yhtye onkin Joakim Benon ja Elin Kastlander, lavalla nähtiin vain ruotsalainen menninkäistyttö, joka ei ollut antanut Pitchforkin nousta päähän. Kastlander istui yksin himmeissä valoissa baarijakkaralla keskellä lavaa ja taustalla pyöri videokuvaa tuntemastamme maailmasta. Tunnelma oli varsin harras, vaikka ilonkiljahduksia saattoikin kuulla Ecstasyn lähtiessä liikkeelle.

Söpö Kastlander oli kaikkea muuta kuin p4r-hype-snobi. Lievästi humaltunut neito rupatteli yleisöön, nauroi avoimesti ja siemaili Karhuaan niin kuin kuka tahansa skandinaavinainen olisi voinut tehdä. Keikasta jäi lämmin fiilis, ja se jäikin mieleeni mieluisampana kokemuksena kuin esimerkiksi joulukuun Neon Indian tai muut vastaavat hype-bändit.

Tipaton tammikuu lienee unohtunut useammalta, kun heti loppiaisen jälkeisenä viikonloppuna tarjoiltiin Helsingissä mahtavia illanviettomahdollisuuksia runsaalla kädellä. R'n'P Festival Tavastialla ja Rabbitfest Ravintolalaiva Wäisikissä pursuilivat mielenkiintoisia bändejä, mutta päädyin viettämään perjantaitani Virgin Oiliin yhden lempibändini perässä. Ceebrolisticsin, Kemmurun ja Nopsajalan keikkoja ei ollut hinnalla pilattu, kun piljetti bileisiin kustansi vain kuusi euroa.

(Testasin myös ensimmäistä kertaa keikkakuvaamista iPhonella, ja sain aikaiseksi vain huonoja taidekuvia...)

Vaikka yllä mainittu soittojärjestys oli täysin väärä ja soundit olivat häiritsevän huonot, Ceebrolisticsista kannattaa maksaa reilu femma koska tahansa. Raha ei mennyt tälläkään kertaa hukkaa, sillä kolmikko heitti esimerkiksi elämänsä ensimmäisen encoren. Toisin kuin useat muut bändit Ceebrot kuulostavat livenä aina tuoreelta, koska tutut biisit esitetään lähes joka kerta uusiin taustoihin. Vajaa vuosi sitten biisejä esitettiin mm. Bengan biisien päälle, mutta tällä kertaa en harmikseni tunnistanut dubstep-vetoisia taustoja. Illan kohokohdiksi biiseistä nousivat mm. grime-versiona esitetty Tyomi sekä Serkkupoikien (srkkpjt) Sekkuhit ja Hä? (Mitä aiot tehä), joista viimeisin on edelleen yksi parhaista perjantaibiiseistä.

Myös skweee oli edustettuna keikalla, kun Hysä aka Michael Black Electro esitti Randy Barracudan Love Axe / Heavy Metalin totutun princemäisesti.

Seuraava varma keikka kalenterissa onkin sitten Tampereen Yo-talolla 5.2., kun Off the Hookin vieraiksi saapuvat Jesse ja BMMB eli Barracuda + Mesak + Michael Black.

JJ: JJ – JJ N° 2 (Spotify)
Ceebrolistics: http://www.myspace.com/ceebrolisticsofficial
Randy Barracuda: http://www.myspace.com/randybarracudaofimatranvoima

Massive Attack: Heligoland

2010-01-11T13:34:00.001+02:00

Alkanut vuosi tuntuu olevan siunattu toinen toistaan mahtavimmilla levyuutuksilla. Vielä ennen kevättä saadaan nauttia mm. Broken Bellsistä (The Shinsin James Mercer ja Gnarls Barkleyn Danger Mouse), Delphicistä, Vampire Weekendistä, Spoonista, Owen Pallettista (Final Fantasy), Cold War Kidistä, Beach Housesta, Yeasayerista, Hot Chipistä, Four Tetistä, Los Campesinos!ista, The Magnetic Fieldsistä, Groove Armadasta, Lightspeed Championista, The Radio Dept.:sta, Xiu Xiusta, jj:stä, Goldfrappista, She & Himistä ja Massive Attackista.

(Lisäksi tältä vuodelta voi odottaa uutta kuunneltavaa mm. Arcade Firelta, Fleet Foxesilta, Justicelta, Klaxonsilta, LCD Soundsystemilta, MGMT:ltä, Mystery Jetsiltä ja Of Montrealilta!)

Kaikkea ihanaa on siis luvassa niin paljon, ettei kaikkeen ehdi edes kunnolla perehtyä. Yksi eniten odottamistani julkaisuista on siis otsikossakin komeileva Massive Attackin Heligoland, joka ehtikin jo vuotaa internetiin. Syksyllä Suomessa vierailleet britit tarjoilivat Helsingin jäähallissa esimakua albumista, joka kuulosti oikein oikein oikein lupaavalta. Erityisesti ylistin toiseksi viimeisenä soitettua Marakeshia, jonka nimi on vaihdettu levylle Atlas Airiksi.

Kokonaisuutena Heligoland on upea levy, joka suurimmaksi osaksi soljuu eteenpäin kuin puro konsanaan. Pari mutkaa matkassa kuitenkin on. Martina Topley-Birdin tähdittämä Psyche on joutunut uudistusten kohteeksi matkan varrella, eikä uusi versio kuulosta läheskään niin hyvältä kuin aiemmin syksyllä Splitting the Atom ep:llä kuultu Psyche (Flash Treatment). Kokonaisuudenkin kannalta uusi versio oli huono ratkaisu. Miksi pilata erinomainen kappale?

Toinen iso kysymysmerkki kohdistuu juurikin keikan perusteella hehkuttamaani Atlas Airiin. Jäähallissa massivisesti hyökännyt kappale on saatu kuulostamaan levyllä nykivältä, jumittavalta ja huomattavasti vaisummalta. Vaikka sävellys itsessään takaa sen silti olevan levyn parhaimmistoa, pettymys on suuri, sillä eri tuottaja(t) olisivat varmasti pystyneet hiomaan siitä Massive Attackin uran parhaan kappaleen.

Heligoland on toteutettu runsaan vierailijakavalkadin kanssa, mikä paljastuukin sen isoimmaksi voimavaraksi. Vokaaleissa kuullaan niin TV on the Radion Tundea ja pitkän linjan reggae-jamppaa Horace Andya kuin Elbow'n Guy Garveyta ja Blurin Damon Albarniakin. Samalla soittimissa häärii mm. Portisheadin jäseniä. Vaikka onkin miellyttävää kuunnella muualta tuttuja ääniä uusissa ympäristöissä, biisit kuulostavat silti enemmän Massive Attackilta kuin vierailijoiden omilta projekteilta.

Esimerkiksi Tunden vahvistama avausraita Pray for Rain on levyn parhaimmistoa ja kuulostaa edelleen tuoreelta, vaikka kappale kuultiin myös em. Splitting the Atomilla.

Levyn toiseksi viimeisenä raitana soivaa Saturday Come Slow'ta vahvistaa Damon Albarn, ja tulkitsee sen miltei levyn kauneimmaksi raidaksi asti. Myönnän, että suhtautumiseeni vaikuttanee jonkinlainen Blur-menneisyyteni, mutta joka tapauksessa kappale on upea. Heligolandin voisi toivoa päättyvän tähän hienouteen. Vaikka Atlas Air onkin paras lopetuskappale, se ei istu heti tämän balladin perään.

Loppuun seuraavan singlen Paradise Circuksen tuore musiikkivideo, jota ei suositella katsottavaksi alaikäisille:

MySpace: http://www.myspace.com/massiveattack
Spotify: Massive Attack – Splitting The Atom
www: http://massiveattack.com/

60 parasta kappaletta vuodelta 2009 1/3

2010-01-07T15:03:00.000+02:00

Näissä vuosilistoissa tuntuu aina menevän suunniteltua enemmän aikaa. Tässä kuitenkin 60 viime vuoden parasta biisiä, ja palataan levyihin ja remixeihin jonkin ajan kuluttua.

60. Joose Keskitalo - Tule Minun Luokseni, Kulta
Keskitalon keväällä ilmestyneeltä levyltä olisi voinut päätyä tähän pari muutakin kappaletta, mutta tämän kohdalla kiinnitin huomiota oivien sanoitusten sijasta enemmän muihin asioihin. Taitaa olla listan ainoa suomenkielinen kappale.

59. The Mars Volta - The Twilight as My Guide
The Mars Volta -balladit olivat yksi vuoden ihanimmista asioista.

58. Throw Me the Statue - Ancestors
Seattlelaisen indie pop -bändin nimi kuulosti aluksi joltain paljon emommalta kuin olikaan.

57. Noah and the Whale - Blue Skies
Tässä on sellainen biisi, joka saa minut toivomaan, että mulla vielä joskus olisi särkynyt sydän, jotta voisin kuunnella tämän kappaleen siinä mielentilassa.

56. Kings of Convenience - Boat Behind
Kauniin puhdas kappale, joka tuo mieleen sunnuntaiaamut ja kesän.

55. Generationals - When They Fight, They Fight
2000-luvun oldies-henkeä, joka tuo myös mieleen kesän.

54. The River Phoenix - Engine's Fuel
Löysin tämän tanskalaisen bändin vuonna x, kun kiinnostus Tanskaa kohtaan oli todella suuri. Nyt x vuotta myöhemmin, jätkät ovat saaneet samat kappaleet levylle, ja biisit kuulostavat edelleen hyviltä. Videoita en löytänyt, mutta Engine's Fuel löytyy ainakin yhtyeen MySpacesta:
http://www.myspace.com/theriverphoenixband

53. El Perro del Mar - Change of Heart
Luulin tämän biisin ilmestyneen jo 2008, mutta olin väärässä. Tämä on yksi hillityimmistä kappaleista tällä listalla, mutta samalla yksi lempeimmistä. Ruotsalaiset yksinkertaisesti osaavat.

52. Pete Yorn & Scarlett Johansson - Relator
Nykyään näyttelijättäret osaavat laulaa ja tekevät kaiken lisäksi hyvää musiikkia. Toinen lempiduoetoista.

51. Mew - Sometime's Life isn't Easy
Mew'n uusin albumi oli pettymys, mutta tämä kappale nousi heti esiin vahvempana muista, ja ansaitsi lopulta paikan vuoden parhaimpien kappaleiden joukosta.

50. Ida Maria - I Like You So Much Better When You're Naked
Vaikka Ida Maria ei muuten oikein iskekään, hittibiisi on sen verran tarttuva, että haluaisin osata itse kirjoittaa tällaisia kappaleita.

49. Mayer Hawthorne - Shiny & New
Stones Throw Recordsin valkoinen soul veti jalat alta muiltakin kuin minulta: “I think Mayer is the only artist in the history of the label that I’ve signed after hearing only two songs,” says Peanut Butter Wolf.

48. Phoenix - Lisztomania
http://en.wikipedia.org/wiki/Lisztomania

47. Dead Man’s Bones – My Body’s a Zombie for You
Lapsikuoro + arcadefiremainen ilmaisu = biisi, joka on pakko huomioida vuoden lopussa.

46. Monsters of Folk – Dear God (Sincerely M.O.F.)
Monters of Folkin debyytiltä löytyi kourallinen uusia lempibiisejä. Tämäkin on soinut läpi lukemattomia kertoja, mutta kyllästymisen merkkejä ei ole vieläkään odotettavissa.

45. Kings of Convenience - Me in You
Tämäkin biisi istuisi niin hyvin alkukesän vähän aurinkoisiin päiviin niin hyvin, että aion ottaa Kings of Conveniencen uusimman levyn uudestaan tehosoittoon ensi kesäkuussa.

44. The Juan MacLean - One Day
The Juan MacLeanin Flow'n keikkaa ylistettiin loppukesästä mm. Rumbassa. Taisi johtua nilkkaonnettomuudesta, etten päässyt tarkastamaan puolen tunnin bileversiota tästä kappaleesta. Se harmittaa edelleen.

43. David Guetta - Memories (feat. KiD CuDi)
En tiedä, onko katu-uskottavaa diggailla David Guettaa, mutta vähät välitän. Onhan näiltä vuosilistoilta löytynyt aiemmin Rihannaakin, joten miksei. Jos Guetta kiinnitetään ensi kesänä jollekin festivaalille, jolle olen menossa, aion kyllä tsekkailla livenäkin, sillä esimerkiksi tämä biisi kuulostaa hyviltä bileiltä.

42. T.H. White - The Darkest Horse
Olen ihmetellyt, miksi T.H. Whitesta on kirjoitettu todella vähän/informaation löytäminen on oudon vaikeaa. En ole päässyt tutustumaan muuhun tuotantoon, mutta The Darkest Horse hurmasi niissä määrin, että tämä keikkui todella pitkään 20 parhaan joukossa.
http://hypem.com/#/track/902588/T+H+White+-+The+Darkest+Horse

41. Portugal. The Man - People Say
People Say oli ensimmäinen kosketus uusimpaan Portugal. The Maniin, ja kitarapopbiisi paljasti pahimman progeilun jääneen taakse. Tämä biisi on yksi niistä esimerkkikappaleista, jotka kertovat, miksi P.TM on yksi läheisimmistä bändeistä minulle.

60 parasta kappaletta vuodelta 2009 2/3

2010-01-07T14:56:00.000+02:00

40. Au Revoir Simone - Knight of Wands
Still Night, Still Light levyltä löytyi useampiakin hyviä biisejä, joista tämä on ollut lemppari alusta asti. Ihana kolmikko oli kadehtittavan söpö livenä viime keväänä Tavastialla, mistä tämä alla oleva radiolivekin muistuttaa, vaikkei ylläkään ihan studioversion tasolle.

39. Malajube - Ursuline
Liian harva yhtye laulaa ranskaksi. Vaikka aluksi luulin tämänkin biisin olevan englanninkielinen, onneksi kanadalainen Malajube kunnioittaa äidinkieltään, sillä ranska istuu tähän paremmin kuin hyvin.

38. Miami Horror - Sometimes
Alla oleva musiikkivideo hätkähdytti aluksi enemmän kuin itse biisi, mutta Sometimes on vähitellen kasvanut yhdeksi vuoden iskevimmistä ralleista, joka saa joka kerta jalkateräni vipattamaan musiikin tahtiin.

37. The Drums - Let's Go Surfing
Tähän biisiin on ihana herätä, eikä vain sen takia että se alkaa sanoin "wake up, it's a beautiful morning", vaan siksi että päivä ei voi olla täysin paska, jos sen aloittaa näin mukavasti.

36. The Radio Dept. - David
Ruotsi, Ruotsi, Ruotsi, mikä on salaisuutenne? Eteerinen David oli rakkautta ensikuulemalta. Clinging to a Scheme albumia on odoteltu jokunen tovi, ja se onneksi tulee pihalle tänä vuonna.

35. The Temper Trap - Sweet Disposition
Vaikka aussibändillä on useampia kovia kappaleita, iski Sweet Disposition heti eniten. Live-toimivuus tarkistettu Pitkä kuuma kesä -festareilla, ja en voi kuin jälleen kiittää Fullsteamia uusien hienojen kykyjen löytämisestä. Jos bändin suosio jatkaa kasvamistaan samaan tahtiin, on The Temper Trap pian liian kallis yhtye suomalaisille esiintymislavoille.

34. Villa Nah - Ways to Be
Vuoden kotimainen tulokas

33. Basement Jaxx - Raindrops
Basement Jaxxin paluubiisi ei voisi olla juuri mahtavampi. Hittiputki sen kuin jatkuu.

32. Port O'Brien - My Will is Good
Port O'Brien on bändi, joka tulee epäilemättä kasvattamaan suosiotaan tänä vuonna. My Will is Good on kaunista kuunneltavaa, jonka musiikkivideo saa koululiikunnan näyttämään mukavalta puuhalta.

31. Jack Peñate - Be the One
XL Recordsin 25-vuotias englantilainen laulaja-lauluntekijä ansaitsisi enemmän huomiota myös kotimaansa ulkopuolelta.

30. Vega - No Reasons
Toivottavasti Alan Palomo jatkaa Neon Indianina ansaitsemaansa menestystään pyöräyttämällä seuraavaksi viiden tähden täyspitkän Vegan nimissä.

29. Bombay Bicycle Club - Evening/ Morning
BBC on yksi 2009 lempilöydöistäni Port O'Brienin ja Two Door Cinema Clubin ohella. Helmikuussa alkavalla NME-kiertueella esiintyvä bändi kiteyttää aika hyvin sen, millainen musiikki minua on viime kuukausina miellyttänyt.

28. Delorean - Deli
Kovinkaan monta espanjalaista yhtyettä en tiedä - puhumattakaan baskibändeistä - mistä johtuen Delorean on niistä suosikkini. Brasilialaisen F1-kuskin Ayrton Sennan mukaan nimetty ep ansaitsi Pitchforkissa arvosanan 8.4, mutta musiikin erinomaisuus perustuu johonkin aivan muuhun:

27. Monsters of Folk - Temazcal
Vaikka alla olevassa videossa Conor jääkin vain taustalaulajaksi, alkuperäisessä versiossa parasta on juuri Conorin suoritus. Biisi on kuitenkin itsessään sen verran hyvä, että se kuulostaa loistavalta myös M. Wardin laululla.

26. Atlas Sound - Walkabout (feat. Noah Lennox)
Deerhunterin Bradford Cox ja Animal Collectiven Noah Lennox on jo alkuasetelmaltaan niin herkullinen, ettei se vain voi epäonnistua - eikä epäonnistunutkaan.

25. Yeah Yeah Yeahs - Heads Will Roll
YYY on mielestäni yksi yliarvostetuimmista bändeistä. Zero-hitti ei ollut läheskään niin hyvä kuin kaikki antoivat ymmärtää, ja Roskildessa kuunneltu keikkakin karkoitti minut kauas lavasta. Heads Will Roll on kuitenkin erinomainen kappale, josta kuuntelen mieluummin alkuperäistä versiota kuin epäonnistuneita remixejä.

24. The Big Pink - Dominos
These girls fall like dominos, dominos

23. Miike Snow - Animal
Joukon puhkisoitetuin kappale, jota en mielelläni kuuntelisi enää kertaakaan. Ylikuuntelemiselle on kuitenkin syynsä, ja varoitan jo etukäteen että parhaiden remixien joukosta tulee löytymään pirun monta eri versiota tästä kappaleesta.

22. The Whitest Boy Alive - Keep a Secret
Erlend Øye on listannut kaikki ne vastausvaihtoehdot, joita itse mietin, jos joku kysyy, pystynkö pitämään salaisuuden.

21. The XX - Crystalised
Hypensä arvoinen kappale

60 parasta kappaletta vuodelta 2009 3/3

2010-01-07T14:52:00.003+02:00

20. Edward Sharpe & The Magnetic Zeros - Home

Aihe on varmaan yksi käytetyimmistä ("home is wherever I'm with you"), mutta samalla myös parhaiten toteutetuista. Nais- ja miesvokaalien vuoropuhelu toimii tässä kappaleessa erityisen hyvin.

19. Daniel Merriweather - Change

Merriweather on luultavasti vuoden aliarvostetuimmista artisti. Miehen tuotanto lukeutuu nykyajan radiosouliin, mutta Merriweatherin sielukas ääni ja nykyaikaan linkitetyt biisit tekevät siitä myös genrensä parasta musiikkia, jolla kuuluisi olla enemmän kuuntelijoita kuin Amy Winehousella.

18. Metric - Help I'm Alive

Kivat sanat, söpö biisi, tarttuvat melodiat ja vuoden 2009 paras biisi, jossa naisvokaalit ovat pääosassa.

17. Monsters of Folk - Map of the World

Lempikappaleeni superyhtyeeltä vaihteli vielä syksyllä todella paljon, mutta tähän onnenpyörä lopulta pysähtyi. Kilpailu käytiin lähinnä Bright Eyesista tutun Conor Oberstin biisien välillä.

16. Los Campesinos! - The Sea is a Good Place to Think of the Future
Käännekohta suhteessani Los Campesinos!iin, joka muutti vihan rakkaudeksi.

15. Keramick & Lobo - Gone

Helposti vuoden paras kotimainen kappale, jota ei koskaan luulisi suomalaiseksi. Keramickia & Loboakin enemmän se kuulostaa joltakin Thom Yorken tekemältä vierailukappaleelta.

14. Grizzly Bear - Two Weeks

Meinasin unohtaa tämän kappaleen listalta, sillä kuvittelin Two Weeksin ilmestyneen ennen viime vuotta. Se kuulosti jo ensimmäisellä kuuntelukerralta niin klassikolta. Ei sillä tavalla, että se olisi tehty jo niin monta kertaa ennenkin vaan sillä tavalla, että se on kaikessa yksinkertaisuudessaan niin tarttuvan hyvä, että ihmetyttää miksei sitä ollut tehty aikaisemmin.

13. Phoenix - 1901

Yhden vuoden parhaan levyn paras kappale. Phoenix jaksaa yllättää vuodesta toiseen.

12. Burial & Four Tet - Moth

Kevään jälkeen tämä kappale unohtui hetkeksi, mutta onneksi muistin sen tätä listaa kootessani. Moth kuulostaa Burialilta ja Four Tetiltä eikä kovinkaan yllättävältä - mutta riittävän timanttiselta yltääkseen melkein kärkikymmenikköön.

11. Animal Collective - My Girls

Jossain vaiheessa viime vuotta My Girls tuntui olevan maailman hypetetyin kappale. Kuten jo aiemmin sanoin, Animal Collective on hypensä ansainnut. My Girls oli kappale, joka sai minut viimein ymmärtämään sen.

10. Andrew Weatherall - Fail We May, Sail We Must

Vuoden toiseksi paras avausraita, joka kuulostaa riittävästi Ceebrolisticsin Mattip:ltä, lieventääkseen tuskaa ikuisesta levyn odottelusta. Äärimmäisen koukuttava kappale.

9. N.A.S.A. - Gifted (feat. Kanye West, Santigold & Lykke Li)

En tiedä, pitääkö syyttää nimekkäitä vierailijoita vai ei, mutta Gifted kuuluisi ehdottomasti jokaisten hyvien bileiden soittolistalle. Vierailijat ainakin hoitavat työnsä mallikelpoisesti. Olen ikuisesti kiitollinen Lissulle, joka muistutti useamman kerran tähän bändiin tutustumisesta.

8. Moderat - A New Error

Moderatin esikoislevy jäi minulla ensimmäisillä kuuntelukerroilla repeatille jo ensimmäiseen kappaleeseen, koska se oli vain niin erinomainen, etten päässyt pidemmälle. Vuoden paras avausraita.

7. White Lies - The Price of Love

Tämä biisi ylsi näinkin korkealle puhtaasti sanojensa takia, jotka ovat mielestäni lähes hienoimmat elleivät jopa parhaat, jotka olen kuullut. Isoimmat arvostukset lähtevät siitä että parikymppinen mies on voinut kirjoittaa nokkelan tarinan, joka kuulostaa elämää kokeneen kirjailijan tekstiltä. Sama pätee muihinkin levyn biiseihin, mutta tässä on tarina, josta mieluiten tekisin elokuvan.

6. The Whitest Boy Alive - 1517

Listan toinen nelinumeroinen biisi, samoin kuin toinen valkoisin mies -kappale. Tästä 60 kappaleen joukosta eniten mainintoja keräsi Erlend Øyen bändiprojektit, joista 1517 ylsi korkeimmalle. Miksi? Tähän voi tanssia tai rentoutua, ja se kuulostaa sadankin kuuntelukerran jälkeen vielä yhtä viihdyttävältä. Jos edellisessä oli vuoden parhaat sanat kokonaisuutena, 1517 sisältää parhaan lausahduksen: "Freedom is a possibility only if you're able to say no".

5. The Mars Volta - Desperate Graves

Octahedronin paras biisi, vaikka seitsemän muuta ovatkin lähes samaa tasoa. Joku kirjoitti jonnekin, että uusin riisutumpi levy paljastaa, kuinka huono säveltäjä Omar A. Rodriguez-Lopez todella on. Itse olen täysin päinvastaista mieltä. En varmastikaan suhtaudu bändiin täysin objektiivisesti, mutta The Mars Volta ei petä koskaan.

4. White Lies - Death

Price of Loven ja tämän lisäksi listalle oli tunkemassa kolme muutakin White Liesin biisiä. Vaikka osa niistä alkaa olla puhkisoitettuja, Death jaksaa vielä herkistää. Lievästi lentopelkoiselle vuoden mageimpiin kokemuksiin kuului tämän kappaleen kuuntelu lentokoneessa.

3. Calvin Harris - I'm Not Alone

Kesän ja syksyn bilebiisi numero yksi. Vaikka Harrisilta löytyy levyllinen erinomaisia tanssikappaleita, ei yksikään riitä yli ensimmäisen lohkaisun. I'm not alone oli meikäläiselle vuoden 2009 we are your friends.

2. Fuck Buttons - Surf Solar
Tämä tuskin olisi tässä ellen olisi aluksi pistänyt tähän kappaletta, joka ilmestyi vääränä vuonna, ja sitten muistanut unohtaneeni yhden lempparini listalta kokonaan.

1. Moderat - Rusty Nails

Kiistaton ykkönen. Keväästä asti tiesin, että tämä on vuoden paras kappale ellei ihmeitä tapahdu. Modeselektor ja Apparat maistuvat pelkiltäänkin, mutta yhdessä tulos näyttäisi olevan puhdasta kultaa. Thom Yorkekin komppaa.

Pelican: Final Breath

2010-01-05T17:07:00.000+02:00

Huhu kertoo, että selkäni takana olisi kyselty vointiani, koska Last.fm on paljastanut minun kuunnelleen viime aikoina paljon Toolia. Kyselijälle tiedoksi, että kaikki on erinomaisesti, mutta mihin vuodenaikaan tuo yksi lempibändini sopisikaan paremmin kuin pimeimpään talveen? Kesäisimmät biisit ovat viettämässä talvea vintillä, ja nyt maistuu myös mm. Pelican, jonka tuore musiikkivideo alla.

Myöhemmin tänään luvassa 60 vuoden 2009 parasta kappaletta. Ensiksi pitää vain vaihtaa kaupunkia!

Spotify-soittolista /19

2009-12-30T17:28:00.000+02:00

Heipparaallaa, tämän blogin Spotify-soittolista tekee paluun tauon jälkeen. Kyseessä on vuoden viimeinen Most Sexiest Music -soittolista. Biisit ovat enimmäkseen viime kuukausien uutuuksia, vaikka muutama poikkeuskin löytyy joukosta. Vaikka keskivaiheilta löytyykin muutama menobiisi, on painotus indierockahtava. Soittolistassa on muutamia tosi kovia ralleja - sekä tämän että ensi vuoden lempibiisejä.

En ole vielä maininnut mitään oikealla olevasta Voicen äänestysbannerista. Kävi siis viime viikolla niin, että sain yllättävän sähköpostin, jossa kerrottiin tämän blogin olevan ehdolla vuoden musiikkiblogiksi Voicen järjestämissä webawardseissa. Oli hauska huomata, että ehdolla on myös kaverini Andy ja erinomainen 1000 Sparks. Olen otettu ehdokkuudesta. Kiitos kaikille lukijoille ja teille, jotka olette jo äänestäneet!

Most Sexiest Music /19 -Spotify-soittolista
spotify:user:foonk:playlist:6wApPZUgXDAdwebQOGv0xD
1. Broken Bells - The High Road ♥
2. Boat - The Name Tossers ♥
3. Two Door Cinema Club - Costume Party ♥
4. Bombay Bicycle Club - Always Like This
5. Late of the Pier - Blueberry ♥
6. Yeasayer - Ambling Alp ♥
7. The Maccabees - No Kind Words/ Bag of Bones part A
8. The Swell Season - High Horses
9. Cam'ron - Hey Ma
10. Maskinen & Bonde Do Rolê - Flow Ball
11. Dizzee Rascal - Stand Up Tall (Youngsta Remix Instrumental)
12. Max Cooper - Stochastisch Serie
13. Health - Die Slow (Tobacco Remix)
14. Dyebox - Catch the Looks
15. Defend Moscow - Die Tonight
16. So Cow - To Do List
17. Beach House - Norway ♥
18. Cold War Kids - Audience of One
19. Micadelia - Hanging on the Telephone
20. Charlotte Gainsbourg - Heaven Can Wait ♥
21. Old Canes - Trust
22. School of Seven Bells - Half Asleep
23. James Yuill - This Sweet Love (Prins Thomas Sneaky Edit) ♥
24. Laurent Garnier - Pay TV

Lisäksi ajattelin auttaa Spotify-talvisiivouksessanne, ja laitoin kaikki vuoden 2009 soittolistat yhdeksi paketiksi. Eli jos pitkä soittolistajono harmittaa, korvaa kaikki 21 soittolistaa tällä:

Most Sexiest Music playlists 2009
spotify:user:foonk:playlist:13g8LHDhzxkZjPgmoqH17x

Delphic

2009-12-30T10:49:00.000+02:00

Ennakkoluuloni Delphiciä kohtaan ovat olleet naurettavia. Sisäinen hifistelijäni pääsi puhkeamaan kukkaan etenkin tänä vuonna. En pitänyt Delphiciä kovinkaan potentiaalisena bändinä luultavasti sen takia, että sitä mainostettiin jo alkuvuodesta maailman tulevana parhaana bändinä, vaikka debyytti tupsahtaa virallisesti ulos vasta 2010. Myös se vaikutti, että näin bändin ensimmäistä kertaa Helsingin jäähallissa, Bloc Partyn lämppärinä. Debyytti Acolyte kuitenkin puhuu stadioneiden puolesta. Suurimmillaan se on yhtä mahtipontista kuin Muse, vaikka jäähallitason bändeistä lähimpänä onkin lämmitelty Bloc Party. Korkeat vokaalit ja jotkut biisikuviot tuovat mieleen myös Klaxonsin, ja silti kaikki kuulostaa rakentuvan omalle tyylille.

Asenteellisesta suhtautumisesta huolimatta en ole pettynyt kertaakaan. Vaikka Delpic onkin radioystävällistä musiikkia, ei se tee siitä yhtään sen huonompaa. Kaikki singlet (Counterpoint, This Momentary, Doubt) ovat olleet ihanaa kuunneltavaa. Ne istuvat myös Acolytelle ihailtavan saumattomasti, vaikka niiden soittokerrat ovatkin ennakkoon nousseet omalle tasolleen.

Jokin silti vielä epäilyttää. Ehkä se on aavistus siitä, että NME nostaa Delphicin vuoden 2010 hype-bändikseen ja levy on yhtä puhkisoitettu vuoden lopussa kuin MGMT viime vuonna tai White Lies tänä vuonna. Aika näyttää.

Acolyten avausraita:

Sinkkubiisien siistit videot:

MySpace: http://www.myspace.com/delphic
Spotify: Delphic
www: http://delphic.cc/

Freelance Whales

2009-12-29T11:34:00.000+02:00

New Yorkin Queensista kotoisin oleva Freelance Whales on toinen ensi vuoden kannalta kiinnostava yhtye. Debyyttialbumi Weathervanes on jo saatavilla digitaalisena, mutta kaupoista se löytyy vasta maaliskuun puolivälin jälkeen. Kaksi vuotta sitten perustetun folk-porukan soundi kuulostaa miellyttävältä, vaikkei vielä täysin omalta. Päällimmäisenä tulee mieleen yhdistelmä Sufjan Stevensistä ja Arcade Firesta. Voimakkaat Stevens-mielleyhtymät eivät ole vain banjon vika, vaan vokalisti Judah Dadonen ääni lähentelee välillä ärsyttävänkin paljon Stevensin omaleimaista ja hentoa ilmaisua. Biisit viestittävät, että myös kanadalaista indie rockia on kuunneltu laajemmaltikin, eikä Broken Social Sceneen vertaaminenkaan liene harhaanjohtavaa.

Jos ensimmäisen albumin kohdalla nuoren bändin oma tyyli on vielä hukassa, ei se ole hengenvaarallista. Kaikista eniten kokonaisuus kaipaisi munaa. Vaikka kiitettäviä poppikappaleita tarjoillaankin paljon, levyä ei jaksa pyöräyttää montaa kertaa peräkkäin sen voimakkaan nössöyden vuoksi. Fanfarlon kanssa viime aikoina kiertänyt bändi säväytti kuitenkin siinä määrin, että päätyi seurauslistalle. Huonompiakin hype-debyyttejä on tänä vuonna kuultu - enkä muuten tiedä, onko tämän bändin ympärillä jo hypeä, mutta potentiaalia siihen löytyy.

MySpace: http://www.myspace.com/freelancewhales
www: http://www.freelancewhales.com/

Nice Nice

2009-12-28T21:37:00.000+02:00

Joulupyhät ovat ohi, viimein. Vatsa tuntuu painavan niin paljon, että kävin ostamassa eilen kuntopyörän. Toivottavasti muidenkin joulut menivät makoisasti. Tämän viikon vuoden vaihtuminen hirvittää, sillä paljon olisi tehtävää vielä ennen kymppilukua, vai miksi sitä ikinä tuleekaan kutsua...? Vaikka en olekaan vielä valmis tämän vuosikymmenen kanssa, on vastaan tullut viime päivinä niin kiinnostavia tuoreita yhtyeitä, että on ollut pakko suunnata ainakin puolet katseesta tulevaan.

Yksi näistä bändeistä on Warp Recordsin tuore kiinnitys Nice Nice, jolla on kivan nimen lisäksi yllättävän vahvoja singlejä. Jokusia vuosia sitten duon musiikki olisi kuulostanut tuoreen uniikilta, mutta nyt hyvä vertailukohde löytyy itseasiassa samasta tallista. Vaikka kaikuja voi kuulla myös muutamilta musiikkitrenditietoisilta bändeiltä, muistuttaa Nice Nice eniten kokeellisen Battlesin venkoilevan rytmistä jammailua.

Siitä, kuka oli ensin, voitaneen tosin vielä käydä keskustelua, sillä portlandilainen kaksikko on ollut olemassa millenniumin ajoista asti - joskin aika paljon post-rockimpana versiona. Kymmenen vuoden jälkeen läpimurron mahdollisuus häämöttää kuitenkin vasta seuraavalla vuosikymmenellä. Warpin 2010-kokoelmalla julkaistu See Waves ainakin lupailee hyvää. Se on toistaiseksi vahvinta ja kiinnostavinta Nice Nicea. Lataa kappale ilmaiseksi Warpin sivuilta.

Siitä nimestä vielä... Ajattelin aluksi, että siinä on kyse vain yhdestä sanasta - joko Nizza Nizzasta tai kiva kivasta, kunnes koin tätä kirjoittaessani ahaa-elämyksen, että loogisempaahan olisikin kiva Nizza... Moro.

MySpace: http://www.myspace.com/nicenice
Spotify: Nice Nice (post-rockimpaa matskua kuin uusimmat biisit)
www: http://www.nicenice.net/

Late of the Pier - Blueperry

2009-12-23T23:29:00.001+02:00

Kuukausi sitten hehkutin Late of the Pierin uutta singleä Blueperrya. Sittemmin siitä on julkaistu kunnollinen versio, ja viime viikolla saatiin virallinen musiikkivideokin. Enjoy!

Chauffeur

2009-12-23T20:00:00.001+02:00

The Dead Weather, Them Crooked Vultures, Monsters of Folk, Dead by Sunrise... Tänäkin vuonna on moni supergroup on julkaissut ensimmäisen yhteislevynsä, ja tuntuu että laatu on ollut totuttua parempaa. Ainakin keskimmäiset vakuuttivat minut. Silti ehkä kiinnostavin tänä vuonna paljastettu super-kokoonpano on Mark Ronsonin, Sam Sparron ja Theophilus Londonin projekti Chauffeur. Pitkäsoitto on vielä matkalla, mutta ensimmäinen maistiainen on ollut pari kuukautta kuunneltavissa bittimaailmassa.

Chauffeur vaikuttaa isolta salaisuudelta, sillä lisätietoa bändistä tai sen tulevaisuudensuunnitelmista on lähes mahdotonta löytää. Vielä onkin kai liian aikaista sanoa, onko alla oleva kappale vain yksi esimerkki kultaisesta yhteistyöstä vai makupala jostain isommasta, mutta lupaan pitää tätä projektia silmällä.

Chauffeur - Soles of Fire

Jos Ronson, Sparro tai London ovat vieraita nimiä, tässä erittäin suositeltava lyhyt oppimäärä miesten tuotantoon:

Mark Ronson - Just (Radiohead cover):

Sam Sparro - Black and Gold:

Theophilus London - Aquamilitia

Superryhmistä puheenollen... Enpä olisi uskonut, että kaksi edellisen vuosikymmenen muusikkoihastustani James Iha (Smashing Pumpkins) ja Taylor Hanson (Hanson) perustavat yhdessä bändin... Varoitus, seuraava on kohtuullisen kauheaa kuunneltavaa: